Yhteinen etu mukaan neuvottelupöytiin

Meneillään olevista työehtosopimusneuvotteluista ennakoitiin vaikeita. Näin on myös käynyt ja lakoilla ja työsuluilla haetaan neuvotteluihin vauhtia. Kukaan ei enää puhu Suomen mallista, jossa vientiteollisuus näyttäisi suunnan muillekin sopimusaloille. Kokonaisuus ei ole kenenkään hallussa. Liittokohtaisissa neuvotteluissa maan etu on unohtunut.

Kaikkien neuvotteluosapuolten olisi kuitenkin syytä olla huolissaan Suomen talouden kehityksestä. Suomen talouskasvun ennakoidaan hidastuvan tänä ja ensi vuonna alle prosenttiin. Vienti hiipuu ja kasvu on jäämässä yksityisen kulutuksen varaan.

Suomessa on usein haettu mallia Ruotsista. Länsinaapurista olisi syytä viimeistään nyt hakea mallia myös sopimuskulttuurista. Myös Ruotsissa ovat työehtoneuvottelut parhaillaan menossa, mutta lakoista ja työsuluista ei ole ollut puhetta (KL 30.1.).

Maiden erilaisesta sopimuskulttuurien eroista kertoo muun muassa, että vuosien 2008–2018 työtaisteluissa menetettiin Ruotsissa keskimäärin 18 036 työpäivää vuodessa. Suomessa samana aikana menetettiin vuodessa keskimäärin noin 87 642 työpäivää. Ero on iso, koska työllisiä on Ruotsissa paljon enemmän kuin Suomessa.

Ruotsin mallissa työntekijät ja työnantajat määrittelevät yhdessä, että neuvottelujen tavoitteena on Ruotsin kilpailukyvyn ja ruotsalaisten ostovoiman vahvistaminen. Lisäksi teollisuuden liitot asettavat palkankorotuskaton eikä mahdollisten kiistojen sovittelija saa antaa korkeampia palkankorotuksia.

Vaikka ruotsalaisessakin työmarkkinamallissa on omat heikkoutensa, se on ollut käytössä menestyksellisesti 20 vuotta. SDP:n entinen puoluesihteerin, Pohjoismaiden Teollisuustyöntekijöiden pääsihteerin Reijo Paanasen mukaan Ruotsin mallin merkitys näkyy siinä, että "aivan kiistatta ruotsalaisten ostovoima on kohonnut 20 vuotta suhteellisen mukavasti".

Viime liittokierroksella Suomessa toteutettiin ainakin osin Ruotsin mallin mukainen neuvottelukierros, jossa vientialat määrittelivät korotusten tason. Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus avasivat meneilläänkin olevan neuvottelukierroksen. Tällä kertaa vientialojen sopimus ei avannut sopimistulppaa, päinvastoin.

Muilla aloilla kiista niin sanotuista kiky-tunneista nousi kynnyskysymykseksi, koska vientialojen sopimuksesta ne jäivät pois. Lisäksi julkisen sektorin työntekijäliitot vaativat vientialoja korkeimpia palkankorotuksia.

Maanantaina alkoi metsäteollisuudessa kolmen viikon lakko. Jos työehdoista ei päästä ennen lakon päättymistä sopuun, alkaa työnantajien ilmoittama työsulku. Kiky-tunnit ovat tämänkin kiista keskiössä.

Suomen Pankin pääjohtajan Olli Rehnin mielestä syksyn ja talven kokemukset lakkoineen, työsulkuineen ja boikotteineen kertovat siitä, ettei nykyinen neuvottelusysteemi ole parhaassa iskussa (MT 20.1.).

Rehn ei halua puuttua meneillään oleviin työmarkkinaneuvotteluihin, mutta hän ehdottaa tulevaisuuden varalle uuttaa mallia. Siinä työmarkkinaosapuolten kannattaisi aloittaa säännöllinen vuoropuhelu, jolla päästäisiin yhteiseen kuvaan taloudesta ja palkankorotusvarasta. Näitä keskusteluja tulisi käydä sekä liittokohtaisesti että keskusjärjestöjen kesken.

Käytännössä Rehnin esitys on lähellä Ruotsin mallia ja viime liittokierroksen käytäntöä. Avoin vientisektori määrättäisi palkankorotusten tason niin, että kilpailukyky ja palkansaajien ostovoima parantuisivat.

Liittokohtaisella kierroksella jokaisen neuvottelijan tehtävä on ajaa oman liittonsa jäsenten etua. Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, pitäisi huolehtia myös yhteisestä edusta. Jos kilpailukyky menetetään, se tietää kylmää kyytiä kaikille. Tämä näyttää nyt neuvottelupöydissä unohtuneen.

Jos kilpailukyky menetetään, se tietää kylmää kyytiä kaikille.