Ruuan hintakriisi uhkaa maakuntia

Suomalaisen ruuan tuotannon tulevaisuus on edelleen vakavasti uhattuna. Samalla uhattuna on suomalaisten maakuntien elinvoima. Syitä on monia, mutta katseet kohdistuvat yhä tiukemmin kauppaan.

Elintarviketeollisuuden pitkäaikainen toimitusjohtaja Heikki Juutinen otti kaupan vahvan aseman poikkeuksellisesti esille Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa (MT 4.7.). Perinteisesti työnantajaliitot eivät toistensa toimialoihin puutu, mutta Juutinen teki nyt poikkeuksen.

Hänen mukaansa kaupan on aika havahtua ruuan hintakilpailun vaikutuksiin. Hänen mukaansa vaikeuksissa on koko elintarvikeketju. Jos teollisuuden tuottajahinta laskee esimerkiksi kaksi prosenttia, sen vaikutus tuottajalle voi olla jopa 10 prosenttia, Juutinen laskee.

Elintarviketeollisuus on investoinut huomattavan paljon tehostaakseen omaa toimintaansa. Nyt on epävarmaa, riittääkö aikaansaatu tehostaminen enää korvaamaan ruuan hinnan alenemisen aiheuttamia menetyksiä.

Elintarviketeollisuuden investoinnit ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka tärkeää ruuan alkutuotannon turvaaminen on suomalaisille maakunnille.

Pellervon taloustutkimus on selvittänyt ruoan tuottaja- ja kuluttajahintojen yhteisvaikutusta maakunnille vuosina 2013–2015 (MT6.7.). PTT:n mukaan vaikutus ruuan hinnanlaskusta on tappiollinen kaikille maakunnille Uuttamaata lukuun ottamatta. Kaikissa muissa maakunnissa tuottajat ovat menettäneet enemmän kuin kuluttajat ovat hyötyneet.

Kaupan osalta S-ryhmän halpuuttamiskampanja ajoittuu tälle ajanjaksolle. Vaikka halpuuttaminen on saanut paljon kyseenalaista julkisuutta, pelkästään sen syytä tilanne ei ole.

Ruuan hinnasta käydään tiukkaa kansainvälistä kilpailua. Muun muassa Lidl on painottanut vahvasti hintaa markkinoinnissaan. Myös Kesko on tiukka kilpailuttaja reiluuttamiskampanjastaan huolimatta. Lisäksi Venäjän sanktioiden aikaansaama myllerrys Euroopan elintarvikemarkkinoilla painaa hintoja alas.

Kaupan asema koko suomalaisessa elintarvikeketjussa on poikkeuksellisen vahva. Ani harva teollisuuden edustaja uskaltaa edes keskustella siitä. Tässäkin mielessä elintarviketeollisuuden toimitusjohtajan ulostulo on tärkeä.

Aivan huolta vailla suomalainen kauppakaan ei tilanteesta ole. Päivittäistavarakaupan toimitusjohtaja Kari Luoto totesi kaupan olevan ensisijaisesti vastuussa asiakkailleen, mutta myöntää hinnan saaneen ison rooli kauppojen välisessä kilpailuissa (MT 4.7.).

Keskon toimitusjohtaja Mikko Helander puolestaan oli huolissaan huoltovarmuudesta (MT 6.6.) ja S-ryhmän Taavi Heikkilä on monessa yhteydessä korostanut kotimaisten elintarvikkeiden tärkeyttä kauppojen valikoimissa. S-ryhmä on myös todennut ottavansa halpuuttamisen omasta, ei tuottajan katteesta.

Ongelman ratkaisu on yksinkertainen, mutta siihen on vaikea päästä. Talonpojan olisi saatava tuotteistaan parempi hinta. Jos näin ei käy, tilojen määrä vähenee, omavaraisuus heikkenee ja kuluttajillakaan ei ole enää tarjolla puhdasta ja eettisesti tuotettua, korkeatasoista kotimaista ruokaa.

Samalla tulonsiirto maakuntien Suomesta Uudellemaalle jatkuu, elintarviketeollisuuden toimintamahdollisuudet heikkenevät ja maakuntien elinvoima saa kovan kolauksen.

Vaikka kauppa elää kansainvälisessä kilpailussa, se voi halutessaan markkinoida, viestiä ja perustella kotimaisen ruuan arvoa nykyistä paremmin. Se voi myös halutessaan hinnoitella tuotteitaan niin, että niistä jää kotimaahan parempi kate. Erityisesti alueellisten osuuskauppojen kannattaa nähdä kokonaisuus. Halpuuttamisen loppulasku voi langeta niille itselleen.