Rauhan ääni kumuaa jylhänä vielä lähdön päivänä

Tiedot Ukrainan rintamalta ovat huolestuttavia. Venäjä saattaa valtavista tappioistaan huolimatta pystyä pitämään valloittamiaan alueita hallussaan huolimatta lännen Ukrainalle antamasta isosta aseavusta.

Vaikka presidentti Vladimir Putinin hallinnon kanssa neuvottelut rauhasta näyttävät monestakin syystä mahdottomilta, joskus tämäkin sota loppuu.

Millä tavalla venäläisten aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen, ekologisen katastrofin ja siviileihin kohdistuneen silmittömän tuhoamisen jäljet korjataan, painaa myös meillä Suomessa raskaasti mieliä.

Joskus tähänkin asiaan on vain tartuttava.

Israelin ja palestiinalaisten sekä koko arabimaailman välinen verenvuodatus on jatkunut kymmeniä vuosia. Gazan tilanne on tällä hetkellä hirvittävä.

Syyttävä sormi osoittaa tällä hetkellä perustellusti terroristijärjestö Hamasia, mutta kostotoimiensa aiheuttamaa inhimillistä katastrofia Israelkaan ei voi enää perustella.

Sijaiskärsijöinä konfliktista ovat sekä palestiinalaiset että juutalaiset siviilit. Monet eivät enää jaksa edes toivoa parempaa huomista.

Martti Ahtisaarella oli kyky uskoa rauhaan juuri tämänkaltaisilla hetkillä. Hän pystyi ällistyttäviin tuloksiin tilanteissa, joissa muut osapuolet olivat jo toivonsa heittäneet.

Saavutukset Angolassa, Indonesiassa, Keski-Afrikassa, Kosovossa ja Pohjois-Irlannissa puhuvat puolestaan.

Vuonna 2008 Ahtisaarelle myönnetty rauhanpalkinto on yksi Nobel-historian vahvimmista kunnianosoituksista.

Myös Ahtisaaren koko ura on suomalaisessa valtiollisessa historiassa kiinnostava ja omintakeinen.

Presidenttikautensa Ahtisaari suoritti kunnialla omintakeisella tyylillään, joka ei aina sopinut siihen kuvaan, johon Urho Kekkosen jälkeisessä Suomessa oli totuttu.

Vielä vähemmän hänen toimintansa sopi lopulta sosialidemokraattisen kansanliikkeen perinteeseen. Uransa huipentuman hän tekikin presidenttikautensa jälkeen kansainvälisillä areenoilla

Monessa suhteessa välitön ja sosiaalisesti taitava Ahtisaari oli aikaansa edellä. Maakuntamatkoillaan hän osasi antaa arvon myös Helsingin ulkopuoliselle Suomelle.

NMKY-liikkeestä maailmalle ponnistanut koripalloilija ja hirvenmetsästäjä oli kotonaan sekä Namibiassa että Kainuussa.

Turvallisuuspoliittisessa ajatelussaan Ahtisaari oli edelläkävijä, jolle Nato oli luonteva kumppani jo vuosia ennen monia muita.

Nyt suuri suomalainen rauhan ääni on poissa, mutta Ahtisaaren elämäntyö jatkuu hänen nimeään kantavassa järjestössä.

Oikeudenmukainen rauha näyttää nyt mahdottomalta monilla rintamilla, mutta sitä kohti on vain jaksettava kulkea.

Kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.