EU-maiden on uskallettava vastustaa paitsi Venäjän myös USA:n mielivaltaa
Yhdysvaltain uusi ulkopolitiikka pakottaa EU-maat seinää vasten. Suomen ja muiden jäsenvaltioiden on pystyttävä vastaamaan Venäjän uhkaan itse. Samalla EU:n on omien arvojensa mukaisesti tuettava demokratiaa ja uskallettava vastustaa myös amerikkalaista mielivaltaa.
Yhdysvaltain uuden johdon epäselvät linjaukset pakottavat eurooppalaiset pakon edessä kantamaan vastuuta omasta turvallisuudestaan. Kuva: Timo FilpusYhdysvaltain presidentin Donald Trumpin Venäjää koskevat avaukset ovat olleet Euroopan unionille isku vasten palleaa. Viime päivät ovat menneet Euroopassa henkeä haukkoessa ja varusteita keräillessä.
Myös Suomen ulkopolitiikan johto joutui keskiviikkona muutamassa tunnissa vakavamman paikan eteen kuin olisimme toivoneet.
Trumpin yhteydenotto Venäjän presidentti Vladimir Putiniin, puheet rauhanneuvottelujen aloittamisesta jopa ilman Ukrainaa ja läntisen puolustusliiton Naton iskukyvyn kyseenalaistaminen ovat kovia iskuja meillekin.
Yhdysvallat ei ole koko Nato, mutta merkittävin toimija se sotilasliitossa on.
Suomi joutuu joka tapauksessa nostamaan entisestään puolustusmenojaan sekä tiivistämään yhteyksiä ainakin Pohjoismaihin, Britanniaan ja toivottavasti myös Yhdysvaltoihin.
Niin vaikeaa kuin se tulevaisuudessa onkin.
Sama pätee muihinkin Euroopan maihin, jotka eivät ole heränneet todellisuuteen huolimatta Venäjän kolmen vuoden hyökkäyssodasta ja siviilien terrorisoimisesta Ukrainassa.
Saksan pääministeri Olaf Scholz sai lauantaina sentään hengen kulkemaan ja kohdisti räväkän syyteryöpyn Trumpin hallinnolle. Mutta totuus on, että Saksaltakin ovat varusteet edelleen hukassa.
Venäjän uhkaan vastaaminen vaatii rahaa ja sitä Saksaltakin olisi nyt nopeasti löydyttävä. Muuten Euroopan talouden entinen mahtimaa jää yhä vahvemmin sekä Venäjän että Yhdysvaltojen armoille.
Sama uhka toki koskee Euroopan unionia, joka itse asiassa joutuu perustelemaan olemassaolonsa uudelleen, selkä seinää vasten.
Koko läntinen maailma on nyt uudessa tilanteessa Trumpin ja hänen esikuntansa tempoilun ja möyhkäämisen keskellä.
Erityisesti Yhdysvaltain varapresidentin J. D. Vancen puhe Münchenin turvallisuuskokouksessa oli absurdi. Vance syytti eurooppalaisia sanan- ja jopa uskonnonvapauden heikentämisestä.
Lisäksi varapresidentti puhui lämpimästi äärioikeistosta ja kehotti tiukkuuteen maahanmuuttajia kohtaan.
Vancen puhe kuulostaa omituiselta, kun muistaa koko Yhdysvaltain valtiollisen historian perustuneen juuri maahanmuutolle.
Lisäksi Trumpin ja hänen lähipiirinsä oma kielenkäyttö ja toisella tavalla ajattelevien armoton vähätteleminen ja nujertaminen ovat aito uhka demokratialle. Myös maan oikeuslaitoksen politisoituminen kuulostaa sekä eurooppalaisen että perinteisen Yhdysvaltain arvopohjan näkökulmasta enemmän kuin kyseenalaiselta.
On aivan selvää, että Trumpin Yhdysvallat ei Euroopasta paljon perusta. Silti kannattaa huomata hänen puheidensa ja tekojensa ero.
Puheet on paljolti suunnattu kotimaiselle yleisölle. Suhtautuminen Eurooppaan, Venäjään ja Ukrainaan on eri asia. Kannat vaihtuvat päivittäin ja välillä jopa tunneittain.
Suomen kannattaa pitää edelleen pää kylmänä. Muun muassa presidentti Sauli Niinistö muistutti, ettei yksittäisiin lausuntoihin kannata uhrata liikaa huomiota (HS 14.2.).
Niinistön mukaan ristiriitaisilla lausunnoilla Yhdysvallat pystyy rakentamaan itselleen laajan kaistan, jonka sisällä se pyrkii toimenpiteisiin johdonmukaisemmin kuin miltä näyttää.
Päivänselvää kuitenkin on, että eurooppalaisten on nyt rakennettava puolustuksensa huomattavasti aiempaa paremmaksi Venäjän tulevien aggressioiden varalta.
Todennäköisimmin tämä tapahtuu Naton sisällä. Muunlaisen eurooppalaisen armeijan muodostaminen ei ole realistista, kuten tasavallan presidentti Alexander Stubb lauantaina totesi.
Samalla eurooppalaisten on muistettava, minkä puolesta me taistelemme. Totalitaristista vahvemman tai rikkaamman oikeuteen perustuvaa mielivaltaa on vastustettava. Tulee uhka sitten Venäjältä tai vaikkapa lännestä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





