EU:n rivit eivät ole revenneet, kun Ukrainaa on tuettu sotilaallisesti − mihin yhtenäisyys perustuu ja kestääkö se?

Pääministeri Sanna Marin (sd.) tapasi Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin maaliskuun alussa Ukrainassa. Marin on ollut aktiivisesti ajamassa lisää sotilaallista tukea Venäjän hyökkäystä torjuville ukrainalaisille. Kuva: Antti Aimo-Koivisto

Ammusten hupeneminen on Venäjän hyökkäystä torjuvan Ukrainan kriittisin ja akuutein huoli. Euroopan unioni on vastaamassa tähän hätään kiitettävän nopeasti.

Jäsenmaiden ulkoministerit päättivät alkuviikosta kahden miljardin euron paketista, jolla Ukrainalle sekä toimitetaan ammuksia että vauhditetaan uutta tuotantoa.

Miljardit kasataan EU:n rauhanrahastosta. Sen aktivoiminen ja laajentaminen Ukrainan sotilaallisen tukemisen välineeksi on ollut unionilta historiallinen saavutus.

EU perustettiin takaamaan rauha maailmansotien repimässä Euroopassa. Rauhan takaajasta on nyt kuoriutunut kiitettävän nopeasti sodan välillinen osapuoli, joka tukee myös sotilaallisesti Kremlin diktaattori Vladimir Putinin sotakonetta vastaan taistelevia ukrainalaisia.

EU-rintama ei ole rakoillut, kun uusista tuista ja Venäjän vastaisista pakotekierroksista on päätetty. Myös tästä unioni ja sen jäsenmaat voivat olla ylpeitä.

Yhteisymmärrys on kuitenkin perustunut pitkälti siihen, että Ukrainan tukemisen tavoitteet on määritelty hyvin löyhästi. Ukrainalaisille luvataan päätöslauselmissa tukea ”as long as it takes” eli ”niin kauan kuin on tarvis”.

Vuoden 2008 finanssikriisin jälkimainingeissa Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi vakuutti, että ”kaikki tarvittava”, englanniksi ”whatever it takes”, tehdään euron pelastamiseksi. Ukrainalle luvataan nyt vain pelkkää tukea, ei kaikkea tarvittavaa, niin kauan kuin tarve vaatii.

EU-diplomaattien mukaan ero on merkittävä. Sillä on vältetty jäsenmaiden yhteentörmäys Ukrainan puolustustaistelun lopullisesta tavoitteesta.

Baltiassa, Itä-Euroopassa ja myös Pohjoismassa korostetaan, että Ukrainan pitää voittaa. Erityisesti balteille ja itäeurooppalaisille sota on voitettu vasta sitten, kun Ukraina saa takaisin myös Krimin ja Donbassin Itä-Ukrainassa.

Suomen pääministeri Sanna Marin (sd.) asemoi Suomea tähän tiukkaa linjaa vetävään leiriin. Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) on muotoiluissaan lähempänä EU:n vanhoja läntisiä ja eteläisiä jäsenmaita.

Ne korostavat Saksan ja Ranskan johdolla, että Venäjä ei saa voittaa. Tämä maaryhmä lähtee siitä, että Venäjän reilu vuosi sitten aloittamaa hyökkäystä edeltänyt tilanne on sodan todennäköisin lopputulema.

Puola ja Baltian maat antaisivat Ukrainalle kaiken mahdollisen sotilaallisen tuen niin pian kuin mahdollista. Sodan eskaloitumista pelkäävä Saksan ja Ranskan luotsaama rintama on varovaisempi.

Loputtomasti EU ei voi yrittää lakaista maton alle jäsenmaiden välistä näkemyseroa. Paine tavoitteiden kirkastamiseksi kasvaa, koska sota muuttuu päivä päivältä enemmän viivytystaisteluksi.

Koko asetelman kannalta on ratkaisevaa, miten Kiina asemoi itsensä suhteessa Venäjään ja sen hyökkäyssotaan.

Kiinan johtaja Xi Jinpingin Moskovan vierailu viittaa valitettavasti siihen, että Putin saa jatkossakin Kiinalta ainakin moraalista ja taloudellista tukea. Sillä on ratkaiseva merkitys sodan lopputuloksen kannalta. Kestävää rauhanratkaisua ei synny ilman Kiinan myötävaikutusta.

Tätäkin taustaa vasten EU:n on kohtuullisen pian määriteltävä yhdessä Ukrainan ja Yhdysvaltain kanssa, minkälainen neuvotteluasema ja neuvottelutuloksen jälkeinen tulevaisuus Ukrainalle halutaan sotilaallisen tuen avulla varmistaa.

Sellaista Ukrainan voittoa, jossa Venäjälle sanellaan vastaavat rauhanehdot kuin Saksalle saneltiin toisen maailmansodan jälkeen, ei tällä hetkellä ole näköpiirissä.

Ukrainan kannalta siedettävää loppuratkaisua on parempi lähteä rakentamaan sen ajatuksen varaan, että Venäjä on jo nyt kiistaton häviäjä. Putin on järjettömällä sodallaan tuhonnut Venäjän ja venäläisten tulevaisuuden moraalisesti, poliittisesti ja taloudellisesti. Haaveiltu imperiumi voi tulevaisuudessa olla korkeintaan lännen eristämä Kiinan vasalli.