Puhaltaako valtio tuhkat maanomistajien silmille?

Nykylainsäädännön mukaan tämäkin taimikko sitoo hiilidoksidia valtion lulucf-taseeseen. Kuva: Hanne Manelius

Yhtenä keinona maatalouden heikkoon kannattavuuteen on esitetty hiiliviljelyä. Siinä viljelijälle maksettaisiin korvausta hiilen sitomisesta maahan. Myös metsänomistajille on suunniteltu mahdollisuutta myydä hiilensidontapalveluja.

Onkin periaatteessa hyvä, että maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö julkistivat viikko sitten oppaan pelisäännöiksi vapaaehtoisille hiilimarkkinoille. Oppaan julkistamistilaisuudessa maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk.) totesi, että pelisääntöjen avulla edistetään kotimaisen hiilimarkkinan kasvua. (MT 1.2.)

Kurvisen mukaan fiksu ilmastopolitiikka tarjoaa uusia vaihtoehtoja maanomistajille ja viljelijöille ja lisää toimeentuloa maaseudulle. Opas tarjoaa yrityksille ja maanomistajille kansainvälisestikin toimiviksi havaittuja työkaluja ilmastotekoihin ja uudenlaiseen bisnekseen.

Myös EU-parlamentissa valmistellaan hiilikauppaan liittyviä säädöksiä. Ryhmänsä edustajaksi hiilenpoiston sertifikaatista neuvottelemaan valitun Ville Niinistön (vihr.) mielestä selkeät pelisäännöt tarvitaan, koska vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla on lukuisia esimerkkejä projekteista, jotka ovat olleet suoranaista vedätystä. (MT 30.1.)

Niinistön mukaan esimerkiksi metsätaloudessa metsänomistajien tulot voivat jopa moninkertaistua, kun hakkuiden lisäksi olisi muitakin ansaintatapoja.

Teoriassa päästöoikeuksien myymisellä voi saada nykyisillä päästöoikeuksien hinnalla moninkertaisen taloudellisen tuloksen puukauppaan verrattuna.

On tietenkin hienoa, että Suomessakin pyritään saamaan toimivat hiilensidontamarkkinat. Suomalaisten pitääkin puhaltaa yhteen hiileen päästäksemme mukaan kansainvälisesti toimiville markkinoille. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että valtiovalta puhaltaa yhteiseen hiileen niin kovaa, että maanomistajat saavat vain tuhkat silmilleen. Hyödyt hiilensidonnasta ja sen lisäämisestä menevät valtion yhteiseen hiilitaseeseen, eivätkä maa- ja metsänomistajat hyödy hiilensidontaa lisäävistä toimista rahallisesti.

Käytännössä maanomistajilla ei ole mahdollista hiilenpoisto-oikeuksia myydä. Ongelman ydin on niin sanotussa kaksoislaskennassa. Koska kaikki hiilensidonta on jo valtion niin sanotussa Lulucf-taseessa, ei sidonnan lisäystäkään voi laskea maanomistajan hyväksi.

Jos kaksoislaskentaan ei löydy ratkaisua, MTK:n energia-asiantuntija Anssi Kainulainen epäilee, onko hiilimarkkinalla toimivilla ulkomaisilla asiakasyrityksillä innokkuutta osallistua Suomen markkinoille maksavina asiakkaina.

Kaksoislaskennan välttäminen olisi Kainulaisen mukaan helposti mahdollista. Avainkysymys on valtion tekemä hiilirekisteri, jossa hiilensidontaa lisäävät toimet lasketaan maanomistajan hyväksi eikä valtion taseeseen. Se olisi myös taloudellinen kannuste pyrkiä lisäämään hiilensidontaa. Tällaisia on tehty muun muassa Costa Ricassa, Sveitsissä ja Ruotsissa.

Hiilensidonnan laskeminen kokonaan valtion hiilitaseeseen saattaa tulla myös valtiolle kalliiksi. Jos kansainvälisten yritysten mielenkiinto menetetään, menevät siinä silloin myös hiilikaupan vientimahdollisuudet ja niiden tuottamat nielujen lisäykset. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola muistuttaa, että jos kansainvälisen rahoitus ja hiilikaupan vientimahdollisuudet menetetään, ilmastotoimien kasvavat kustannukset jäävät valtion maksettaviksi.

Jos Suomessa ei muuteta hiilensidonnan tulonjakoa, voisiko olla mahdollista, että EU:n valmistelussa olevan hiilenpoistosertifikaatin yhteydessä näin tapahtuisi? Suomella ei kuitenkaan ole aikaa jäädä odottamaan, vaan asia pitää korjata mahdollisimman pian itse.