Myös kannattavilla tiloilla on nyt syytä huoleen: Hallitus seuraa maatalouden kurimusta vain katseella

Paikoitellen hyvä sato nostaa tunnelmia tiloilla, mutta samalla heikentyneet hinnat varjostavat näkymiä. Sama pätee koko elinkeinoon. Kuva: mikko nikkinen

Maatalouden kannattavuus on edelleen masentavan heikko. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreen ennusteen mukaan maatalouden keskimääräinen laskennallinen tappio on yli 20 tuhatta euroa tilaa kohti(MT 9.9).

Vaikka Luken ennuste on karmivaa luettavaa, aivan koko totuus se ei ole. Jos maataloustuottaja on valmis tyytymään muutaman euron tuntipalkkaan, metsätuloihin tai muihin liitännäiselinkeinoihin, elannon haaliminen kasaan on mahdollista.

Samalla on muistettava, että noin viidennes maatiloista on edelleen kannattavia. Yhtiöittäminen ja päätoiminen yrittäjyys ovat osoittautuneet monille oivallisiksi valinnoiksi.

Silti näilläkin tiloilla on syytä huoleen. Kaupan vahva asema ja mahdollisuus ruuan tuonnin lisäämiseen kiristävät edelleen kannattavuutta koko ruokaketjussa.

Vielä enemmän meneillään olevan maatalouspolitiikan suunta herättää kysymyksiä muilla tiloilla. Viidennes maatalousyrittäjistä on vakavissa ongelmissa.

Osa heistä pyörittää isoja investoineita yrityksiä, joille korkorasituksen kasvu yhdistyneenä maataloustuotteiden heikkoon hintatasoon on osoittautumassa liian raskaaksi.

Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (ks.) kaudella maatilojen lopetustahti on ollut huomattavan rajua. Erityisesti ministerin omalla alueella Itä-Suomessa alan kannattavuus on heikentynyt voimakkaasti.

Tämä on erikoista, koska nimenomaan Venäjän pakotteista kärsivän Itä-Suomen pitäisi olla hallituksen erityisessä suojelussa.

Nyt näin ei ole. Myöskään maatalous ei ole hallituksen toiminnan keskiössä. Vaaleja edeltäneet puheet huoltovarmuuden ja omavaraisen elintarviketuotannon turvaamisesta on unohdettu.

Maatilat on jätetty markkinoiden ja ennen kaikkea hyvin kannattavan kaupan armoille.

Budjettineuvotteluissa luvattu 10 miljoonan euron tuki elintarvikeketjun viennin edistämiseen on oikean suuntainen hanke, mutta tilojen näkökulmasta apu tästä tulee liian myöhään, jos silloinkaan.

Silti pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen olisi edelleen syytä kantaa vastuuta maataloudesta, vaikka se tuntuu vaikeata olevan.

Kun kauppa ja elintarviketeollisuus sanoutuivat irti alan itsesäätelyelimestä (MT 6.9.), valtion vastuu kasvaa kohisten.

Maa- ja metsätalousministeriön lainvalmistelu ruokaketjun tulonjaon ja kohtuullisuuden sekä terveiden kauppatapojen varmistamiseksi on nyt vielä odotettuakin tärkeämpää.

Uudelle elintarvikemarkkinavaltuutetulle Jarno Sukaselle on tulevassa lainsäädännössä luvassa välineitä päästä kiinni ruokaketjun tulonjaon dataan.

Hallituksen on määrä myös tarjota valtuutetulle keinoja, joilla epäterveitä kauppatapoja olisi mahdollisuus havaita.

Erityisesti elintarviketeollisuus on kaivannut valtuutetulle mahdollisuuksia pureutua kaupan private label -tuotteiden epäkohtiin. MT Liven (4.9) haastattelussa Sukanen olikin huomattavan kiinnostunut näistä kaupan omista merkeistä.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tiedonsaantioikeus ruokaketjun toiminnasta kanavoituukin pelkästään elintarvikevaltuutetulle.

Tämä on harmillista. Mahdollisimman suuri avoimuus palvelisi parhaiten koko ketjua ja poistaisi samalla turhat epäilyt myös parhaiten ketjussa menestyvän kaupan harteilta.

Juuri muuta nykyinen hallitus ei pysty maatiloille nyt tarjoamaan. Suunta ei siis maaseudulla muutu, vaikka ennen eduskuntavaaleja nykyisistä hallituspuolueista tällaista kuvaa haluttiin vahvistaa.

Kuinka alas tilojen määrä laskee nykyisestä noin 40 tuhannesta laskee on myös omavaraisuuden kannalta tärkeä kysymys.

Jos kehitys jää pelkästään markkinoiden varaan, huoltovarmuudesta on muutaman vuoden päästä turha enää puhua. Niin karua on maatalouden meno nyt.