Drinkeissä suositaan nyt kotimaisia viinoja ja pohjoisia makuja - katso reseptit historiallisiin juomasekoituksiin

Kuvassa marjaisa Suomen neito, raparperistä rapsakkuutensa saava Rhuba Martini sekä vadelmainen Rapaska. Kuva: Veera Kujala

Sininen enkeli, ruuvimeisseli ja kossuvissy. Eri aikakausilla on ollut omat trendijuomansa, kun taas osa drinkeistä pitää pintansa vuosikymmenestä toiseen.

Suomalaisen drinkkikulttuurin juuret johtavat yllättäen satojen vuosien taakse. Luultavasti ensimmäiset alkoholijuomasekoitukset, joita täällä peräpohjolassa on tehty, ovat olleet hunajalla maustettu olut ja viini. Näin arvelevat suomalaisesta drinkkikulttuurista kirjan tehneet baarimestari Jarkko Issukka ja Mikko Koskinen, joka tunnetaan ruisviskistä kuulun Kyrö Distillery -tislaamon perustajana.

Jonkinlaisena juomasekoituksena voidaan pitää myös kotipolttoista paloviinaa, jota maustettiin luonnosta kerätyillä yrteillä. Napsuja otettiin muun muassa ennen kirkkoon menoa, jotta väki jaksoi istua paikoillaan.

1700-luvun lopussa Suomessa päästiin tuontiviinan, arrakin, makuun. Siitä tehtiin punssia, johon tuli yksi osa sitruunaa, kaksi sokeria, kolme osaa väkevää alkoholia ja neljä osaa vettä tai teetä. Juomaa saatettiin tarjota kulhosta, joka on ruotsiksi bål. Siitä juontaa juurensa sana booli.

Cocktailit ilmestyivät baarien valikoimiin 1900-luvun puolella. Juomasekoituksiin käytettiin väkeviä alkoholeja, sokeria, sitrushedelmiä ja lääkebittereitä.

Heti itsenäistymisen jälkeen hyväksytty, vuodesta 1919 alkanut kieltolaki pisti pisteen julkiselle hurvittelulle ja sai kansalaiset turvautumaan salakuljetettuun pirtuun.

Sota-aikana lohtua haettiin ties mistä korvikeviinoista. Paremmissa pöydissä naukkailtiin Marskin ryyppyä, johon tulee akvaviittia, giniä ja valkoista vermuttia.

Olympialaisten myötä 1950-luvulla drinkkikulttuuri alkoi uudestaan kukoistaa. Helsinkiläisen Kämp-hotellin baarissa sekoiteltiin vahvoja Negroneja.

1980-luvulla elettiin nousukautta ja Alko alkoi myöntää anniskelulupia vapaammin. Laseihin rakennettiin suuren maailman drinkkejä Caipiroscasta Ivanoveihin.

Nykyään pelkkiin drinkkeihin erikoistuneita baareja on Suomessa noin 50. Kiinnostus lähellä tuotettuun ruokaan ulottuu myös juomiin. Suomeen on noussut muun muassa palkittuja gini- ja viskitislaamoja, joiden tuotteita baarimikot hyödyntävät drinkeissä.

Turistit saapuvat varta vasten maistelemaan cocktaileja, joissa maistuvat koivu, terva ja marjat. Helsinkiläisen A21-drinkkibaarin marjaisa Suomen neito on noussut suoranaiseen kulttimaineeseen maailmalla. Raikkaan drinkin pystyy hyvin valmistamaan myös kotona.

Eipä muuta kuin kippis satavuotiaalle Suomelle!

Jarkko Issukka & Mikko Koskinen: Suomalainen drinkki. 208 sivua. Tammi 2017.

1900-luvun alkupuoli

Kuulalaakeri

1 osa Jaloviinaa

1 osa punssilikööriä

jääpaloja

Olympialaisten aika (50-luku)

Valkoinen peura

5 cl mesimarjalikööriä

1 pallo vaniljajäätelöä

kermavaahtoa

sokeria

jääpaloja

Tarjoile laakeasta lasista

Negroni

2 cl giniä

2 cl Camparia

2 cl vermuttia

jääpaloja

1970–80 -luku

Sininen enkeli

2 cl vodkaa

2 cl Parfait Amour -likööriä

Spriteä

jääpaloja

2000-luku

Suomen netio

3 cl Boombay Sapphire -giniä

1 cl Lignell & Piispanen Arctic Bramble -likööriä

4 cl sekamarjapyreetä

1 cl limemehua

0,5 cl grenadiinia

Spriteä

jäämurskaa