Saako olla kahvia? Kahvi on elämän pieni suuri nautinto, josta ei haluta ensimmäiseksi tinkiä

Heikko tai keskinkertainenkin kahvi on parempi kuin ei kahvia ollenkaan. Kuva: Jarkko Sirkiä

Kahvi on monille suomalaisille lähestulkoon pyhä asia.

”Saako olla kahvia?” on suomalainen versio angloamerikkalaisesta small talkista ”mitä kuuluu?” Se on tapana sanoa, vaikka vieras ei edes joisi kahvia.

Kahveja on kuitenkin monenlaisia. Pahimpien sudenkuoppien välttämiseksi ja nautinnon maksimoimiseksi olen kehittänyt oman kahviluokitukseni. Siinä kahveille annetaan yhdestä viiteen tähteä kuten kriitikot antavat elokuville.

Aloitetaan pohjamudista. Yhden tähden kahvi on sellaista tärpättiä, että sitä ei oikeastaan voi edes juoda. Mieleen tulee lähinnä työpaikan likaisessa kahvinkeittimessä viiden sentin kolikoiden päällä liian pitkään virunut litku, jonka näkeminenkin saa kasvoille kauhistuneen irvistyksen.

Kahden tähden kahvi alkaa olla jotenkuten juotavaa. Nautinnosta ei oikein voi puhua, mutta kahvi ei ole varsinaisesti pahaa. Siitä vain puuttuvat maku ja aromi. Monesti huoltoasemien ja lounasravintoloiden termoskannuista pumpattava jälkiruokakahvi on juuri tällaista, joskin niiden tarjonnassa on aivan viime aikoina tapahtunut myönteistä kehitystä.

Kolmen tähden kahvi on keskitasoista ja usein keskipaahtoista kahvia. Se on sellaista, mihin työpaikan sosiaalitilan keitin pystyy parhaana päivänään, varsinkin jos joku työntekijä on keksinyt tuoda jotain muuta kuin sitä tavallista vaaleapaahtoisinta sahanpurua.

Neljän tähden kahvia voi pitää laadukkaiden kahviloiden perustasona. Myös omilla kotikeittimillä pääsee melko helposti tähän tasoon, varsinkin jos itse jauhaa tai jauhattaa pavut.

Viiden tähden kahvissa kaikki on kohdallaan, mitään ei haluaisi muuttaa. Usein kahvipaikkaa etsiessäni kiinnitän huomiota siihen, millainen espressokone kahvilassa on. Jos se on isokokoinen ja höyryävä ja siinä lukee jotain italialaista kaunokirjaimilla, ennusmerkit ovat hyvät.

Täydellisen tasapainoinen, viiden tähden kahvinautinto syntyy hyvin valikoiduista kahvipavuista, puhtaasta vedestä ja laitteista sekä juuri oikeanlaisesta lämpötilasta ja annostuksesta. Se vaatii tekijältään kokemusta ja taitoa, jopa lähes taiteellista otetta.

Vaikka inflaatio syö kansalaisten ostovoimaa ja entistä useampi kotitalous joutuu kiristämään vyötään, kahvi on sellainen elämän pieni suuri nautinto, josta ei yleensä haluta ensimmäiseksi tinkiä.

Kahvi on paitsi olennainen osa suomalaista tapakulttuuria, myös merkittävä tuotannontekijä: kofeiini piristää ja stimuloi aivoja, saa pollan säteilemään uusia ideoita. Heikko tai keskinkertainenkin kahvi on parempi kuin ei kahvia ollenkaan.

Taikajuoma!

Kirjoittaja on Taloustutkimuksen tutkimus- ja asiakkuusjohtaja.