Kiitos omenoista

Napostelin kotimaisia omenoita vielä puolitoista viikkoa sitten vappuna. Tykkäsin!

Kiitokset kuuluvat niille omenan viljelijöille, jotka ovat investoineet kalliisiin vähähappisiin varastoihin. Niissä omenat säilyvät pitkälle kevääseen nahistumatta.

On ihanaa rouskutella kotimaista omenaa kuorineen sen sijaan, että ostaisi kemikaaleilla vahattuja ulkomaisia.

Ensimmäinen vähähappinen varasto rakennettiin kymmenisen vuotta sitten Ahvenanmaalle. Nyt varastoja on sen verran, että niihin mahtuu jopa neljännes omenasadosta. Ensimmäinen Manner-Suomen varasto valmistui viime talveksi.

Kiitokset kuuluvat myös torimyyjälle, joka lauantaisin säässä kuin säässä pystyttää myyntikojunsa kotikaupunkini torille.

Myyjä kohtelee minua kanta-asiakkaan tavoin. Jo kaukaa hän huikkaa tervehdyksen. Myyjä tietää vakio-ostokseni: kolme kiloa kymmenellä eurolla. Määrästä riittää juuri ja juuri viikoksi pienelle perheelleni.

Ehdoton suosikkilajikkeeni on alkuaan tšekkiläinen Rubinola. Sen rapeus tuntuu suussa hyvältä, maku on miellyttävä sekoitus makeutta ja kirpeyttä.

Tutkimusten mukaan Rubinolassa on omenaksi poikkeuksellisen paljon C-vitamiinia. Ei huono ominaisuus sekään.

Mielestäni Rubinola hakkaa maussa mennen tullen yhä eniten viljellyn Lobon. Toiseksi yleisin omenalajike on Santana, sen jälkeen tulevat suurin piirtein tasavahvoina Amorosa ja Rubinola.

Kun vappua edeltävänä lauantaina menin torille, ilahduin. Myyjällä oli yhä kotimaisia omenoita. Suosikkini Rubinola oli loppunut edellisenä päivänä toisella torilla, mutta myynnissä oli toista lajiketta, Rubinia.

Vapun välipala oli pelastettu.