Tuut, tuut, tuut.
Varattuahan puhelin tietysti tuuttaa, kuten se on tehnyt jo pitkään. Yritän silti vielä, sillä haluaisin kovasti ostaa olutta länsibelgialaisesta Saint Sixtusin luostarista.
Läpipääsy on kuitenkin vaikeaa, sillä soittaa pitää tiettynä aikana ja soittajia on paljon. Luostarin Westvleteren-olut nimittäin on erittäin himottua laatuolutta. Se on usein valittu maailman parhaaksi, ja sitä myydään vain sen verran kuin munkit tarvitsevat rahaa luostarin ylläpitoon.
Käytännössä menekki olisi moninkertainen pelkästään luostarista kaupattuna, puhumattakaan maailmanlaajuisesta jälleenmyynnistä.
Jos puheluun vastataan, munkit antavat ajan ja kysyvät auton rekisterinumeron. Sitten luostarilta saa käydä ostamassa kaksi laatikkoa olutta. Hinta on 2,5 euroa pullolta.
Seuraavan kerran samasta numerosta tai samalla rekisterinumerolla saa ostaa olutta kahden kuukauden kuluttua.
Myyntihengestä kertoo teksti luostarin verkkosivuilla: ”Ostajalla täytyy olla paljon kärsivällisyyttä ja onnea.”
Kahden tunnin jälkeen kyllästyn soitteluun. Pitäkää oluenne.
Olutkulttuuri on läsnä Belgiassa kaikkialla. Laatuoluita saa pilkkahinnalla ja oman kylän olut on näkyvästi esillä.
Kruunuksi belgialainen olutkulttuuri sai vuonna 2016 Unescolta aineettoman kulttuuriperinnön tunnustuksen.
”Kaikissa muissa maissa on yksi pils-tyyppinen olut. Belgiassa on satoja erilaisia oluita. Olutta ei juoda kuten keskiajalla veden sijasta, vaan kuten viiniä”, brysseliläisen olutkaupan omistaja Michael Eftekhari kertoo.
Salaisuus on Eftekharin mukaan vedessä. Siinä on juuri oikea määrä kivennäisaineita.
Syvällä perinteissä ovat trappist-luostarioluet. Niitä pannaan Belgiassa kuudessa luostarissa. Myyntiä ohjaavat moraalisäännöt, joihin kuuluu ahneuden välttäminen. Tulot käytetään luostarin ylläpitoon ja sosiaalityöhön.
Kaikki trappist-luostarit eivät enää säännöistä piittaa. Esimerkiksi Chimay- ja Rochefort-oluita saa laajasti ympäri maailmaa. Saint Sixtus pitää säännöistä tiukasti kiinni.
Belgialaistyylisiä vahvoja oluita ei ole maailmalla kovin paljoa kopioitu. Yksi syy on tuotannon hitaus. Juoman täytyy kypsyä rauhassa.
Maailmanmaineestaan belgialaisoluet voivat kiittää amerikkalaisia. Olutmaestro Michael Jackson kiinnitti siihen huomiota 1990-luvun lopulla.
Sitä ennen oluet olivat hyvin paikallisia. Maine kasvoi oluita rankkaavien sivustojen avulla.
”Kulttuuri kehittyi rauhassa, sillä kukaan ei tiennyt siitä ennen internettiä”, Eftekhari sanoo.
Pieni kulttuurin takaisku tosin tuli viime vuonna, kun maan parlamentissa piti alkaa maksaa oluesta.
Viinit ja oluet olivat maksuttomia melkein kolme vuosikymmentä, sillä sen ajateltiin estävän kansanedustajia ja parlamentin väkeä livahtamasta baariin tauoilla.
Soitto-ostaminen ei ole aivan ainoa mahdollisuus saada Westvletereniä. Sitä löytyy olutkaupoista Brysselistä. Tosin se maksaa moninkertaisesti, ja olut toimitetaan niihin mustan pörssin kautta.
Eftekharilla Westvleteren maksaa 12 euroa. Pullossa ei ole etikettiä, sillä kaikki tieto on painettu korkkiin.
Maku on vahva, mutta onhan alkoholiakin kymmenen prosenttia. Silti olut ei konstaile. Pehmeä, voimakas, makeahko, sanoisin. Ymmärrän laadun, mutta onko tämä tosiaan maailman parasta?
Eftekhari ei laillani epäröi:
”Se on maailman parasta olutta”, hän linjaa, eikä kuuntele vastaväitteitä.
Eikä hinta nyt niin kovin kova ole, kun ottaa huomioon oluen maineen, hankalan saatavuuden ja laadun. Samanlaisen viinin hinta olisi tähtitieteellinen.
Toisaalta Eftekhari ei ole hinnoittelulla kauppaansa pilannut. Valikoimissa on melkein viisisataa olutta, joiden hinta on tavallisesti kahden ja neljän euron välillä.
Untappd-sovelluksen mukaan Westvleteren XII-olutta saa yhdestä ravintolasta Helsingistä. Hinta on 25 euroa.
Pari viikkoa sitten munkeilla meni maltaita väärään kurkkuun, kun hollantilainen ruokakauppa myi 300 laatikkoa Westvleteren olutta.
Pullon hinta oli noin 11 euroa ja yhdelle asiakkaalle myytiin kaksi pulloa. Kauppa oli saanut oluet pimeästi.
”Myynti oli vastoin eettisiä arvojamme. Toivomme erityisesti, että tämä ei tule toistumaan”, Saint Sixtusin puhemies sanoin The Guardian -lehden mukaan.
Eftekhari tuntee munkkien vihan. Hän myy Westvletereniä luostarin kielloista huolimatta.
”He yrittävät haastaa minut oikeuteen. Olen heille epätoivottu henkilö ja keskustelemme ainoastaan lakimiesten välityksellä.”
Aivan täysin rahasta piittaamattomia munkit eivät ole. Joku vuosi sitten luostaria piti remontoida ja rahat kerättiin oluen tuotantoa lisäämällä. Silloin sitä sai Suomessakin monesta paikasta.
Eftekhari ei piittaa muotivirtauksista. Hän ei haluaisi ipa-oluita kauppaansa lainkaan, mutta asiakkaiden vuoksi niitä on oltava.
”Inhoan ipaa. Se on kuin spagetti bolognese. On vain yksi humalalajike, josta kaikki tehdään.”
Ipa on uusien muotipanimoiden suosiossa, koska sitä voi valmistaa nopeasti ja eri versioita on helppo tehdä.
Belgiassa ennakoidaan, että seuraava ipan kaltainen muotiolut on hapan. Eftekhari on samaa mieltä. Sellaista on esimerkiksi belgialainen lambic.
Aitoa lambicia voi tehdä vain Brysselin läpi virtaavan Senne-joen laaksossa. Lambiciin ei nimittäin lisätä lainkaan hiivaa. Se tulee ilmasta. Valmistuspaikan ja panimon mikroilmasto ratkaisee oluen laadun.
Lambic-panimo Cantillonissa ei ole koskaan siivottu hämähäkin seittejä tai putsattu pölyjä. Siivoaminen sotkisi panimon mikroilmaston.
Lambicin maku on hapan. Ei se oikein oluelta maistu. Lambiciin on tapana sekoittaa marjamehuja, jolloin sen maku hieman helpottuu.
Aidosta lambicista tuskin tulee maailman hittiä, sillä sen valmistaminen on hidasta. Olutta kypsytetään tammitynnyreissä vuosia, kuten viiniä.
Teollinen versio on kuitenkin mahdollinen ja Brysselin baareista saa monenlaisia hapanoluita.
”Kahden vuoden päästä kukaan ei juo ipaa. Hapanolut ottaa sen aseman pian”, olutkauppias Eftekhari ennustaa.
Eftekhari on omistanut elämänsä belgialaiselle oluelle.
”Olen täällä joka päivä aamusta iltaan. En pidä viskistä tai viinistä. Pidän oluesta. En tiedä miksi, ei aavistustakaan, kai se on jokin kohtalo.”
Hän juo joka ilta neljä olutta, koska se on hyvää.
”Pilsiä juovilla on iso maha ja punainen nenä. Belgialainen olut ei lihota”, hän sanoo ja taputtaa litteää vatsaansa.