Punaposkinen maahanmuuttaja valloitti Suonenjoen

Kaikki Suonenjoen alakoululaiset saivat viime viikolla istuttaa oman mansikantaimen. Yhtenäiskoululla ahkeroivat muiden muassa Hilja Haataja ja Emilia Järvikylä opastajanaan Jari Känninen. Kuva: Petteri Kivimäki

Eeva Leppänen Suonenjoen seudun marjanviljelijäin yhdistyksestä piti lankoja käsissään autonlavalla seisten. Kuva: Petteri Kivimäki

Sata vuotta sitten rikkaruohojen seasta pelastetut 12 taimea aloittivat Suonenjoen nousun mansikantuotannon mahtipitäjäksi.

Suonenjoen mansikan voi hyvällä syyllä sanoa olevan brändi, jonka menestystä on kiittäminen kansakoulunopettaja Olavi Leskistä. Tuusniemeltä kotoisin ollut Leskinen saapui opettajaksi Halolanmäelle 1900-luvun alussa.

Ennakkoluuloton suurperheen isä kasvatti kaneja ja viljeli muun muassa sipuleita. Naapurin pellossa pilkistäneet mansikat hän siirsi omalle kasvimaalleen.

Ulkomaan mansikkana ja suonenjokisena tunnettu marja kasvatti rönsyjä, joita Leskinen antoi oppilaille kasvatusvinkkien kera.

Leskisen omalla pellolla mansikoita kasvoi lopulta kolmella hehtaarilla. Ensimmäiset asiakkaat olivat läheisestä Iisveden teollisuustaajaman väkeä.

Leskisen pojat kuljettivat T-fordilla mansikoita Ouluun, Rovaniemelle, Mikkeliin, Kuopioon, Tampereelle ja Helsinkiin, kertoo Eeva Leppänen marjanviljelijäin yhdistyksestä.

Hiljalleen mansikka juurtui osaksi suonenjokista maataloutta, sillä se viihtyi karkeilla kivennäismailla pohjoissavolaisilla mäenrinteillä.

1960-70-luvuilla moni karjatila viljeli mansikkaa. Marjan merkityksestä kertoo jotain se, että vuonna 1963 Suonenjoki sai vaakunan, jossa komeilee mansikanlehti.

Nykyään Suonenjoella on noin 60 mansikanviljelijää ja 300 mansikkahehtaaria.

100-vuotias Suonenjoen mansikka juhlii kuluvana vuonna monin eri tavoin.

Muun muassa kaikki kunnan alakoululaiset ovat istuttaneet oman mansikantaimen, jonka Suonenjoen seudun marjanviljelijäin yhdistys lahjoitti. Kaikkiaan 450 lasta sai kotiin viemisinään oman punaposken.