Hellan kulmalla: Kahvileipää yllätysvieraille

Tuhansissa suomalaisissa kodeissa valmistaudutaan juhlimaan nuorten koulutaipaleen päättymistä juhlavilla kahvikutsuilla.

Juhlapäivä vaatii suunnittelua. Stressin määrään vaikuttaa ehkä eniten se, kuinka monet juhlat juhlien emännillä ja isännillä on entuudestaan takana.

Omissa lakkiaisjuhlissani vuonna 1995 kaikki valmistelut tehtiin kotona, talkoovoimin. Maalla ei ollut tuolloin – eikä ole vieläkään – tapana käyttää pitopalvelua.

Kahvipöydässä tarjolla oli paljon syötävää.

Juhlapöydästä muistan parhaiten monenlaiset voileivät. Ne valmistettiin edellisenä päivänä talkoilla ja aseteltiin valmiina tarjottimille.

Kotona leivotusta rieskasta leikattiin kolmion mallisia leipiä. Ne voideltiin ja päälle laitettiin graavilohta ja hieman tilliä.

Rieskan kaltaista ohutta hapanleipää oli myös tarjolla juustosiivujen kera. Vaalean leivän päälle puolestaan kinkkua ja hieman persiljaa.

Tarjolla oli täytekakkujen lisäksi pienempiä kahvileipiä, kuten kampanisuja, leivoksia suklaa-­kookoskuorrutuksella ja kääretorttuja erilaisilla täytteillä.

Juhlaväkeä ei kutsuttu paikalle, vaan sukulaiset ja kyläläiset saivat tulla juhliin, jos näkivät sille aihetta.

Lopullista vierasmäärää ei voinut mitenkään arvioida. Viimeiset tulivat vielä iltamyöhään. Tarjottavat eivät loppuneet kesken. Seuraavana päivänä otettiin vielä sama uusiksi.