Nakkispagetti oli opiskelijan herkkua 1950-luvulla

Tuuli Rouhunkoski on käynyt ostoksilla Helsingin kauppatorilla jo 1950-luvulla tultuaan Oulusta Helsinkiin opiskelemaan. Kuva: Riitta Mustonen

Kun 81-vuotias Tuuli Rouhunkoski vertaa omaa opiskeluaikaansa 1950-luvulla nykypäivän opiskelijoihin, häntä naurattaa.

"Ei täällä silloin mitään pitsoja tai hampurilaispaikkoja ollut – puhumattakaan siitä, että oltais kahvipönttö kädessä kävelty kadulla."

Muhokselta kotoisin oleva Rouhunkoski kävi lukion Oulussa ja muutti parikymppisenä Helsinkiin opiskelemaan kotitalousaineita Viikkiin. Yliopiston kuppilassa syötiin keittoja, muhennoksia, puuroa.

"Keskustaan rakennettiin silloin metsätaloa, ja sen rakennustyömaan ruokalassa oli aika hyvää kotiruokaa", hän muistelee.

Parhaimpana herkkuhetkenä Rouhunkoski piti sitä, kun hän joskus pääsi Primulan ravintolaan syömään nakkispagettia. "Se oli ihanaa, italialaistyyppistä, jossa oli tomaattikastike ja juustoa päällä."

Tuohon aikaa ei ollut sellaista etuutta kuin opintotuki.

"Vanhemmilta piti kerjätä ja olla välillä töissä. Ei voinut törsäillä. Suuri juhla oli, kun joskus harvoin ostettiin viinipullo ja porukassa juotiin."

Viinin ostaminen oli erilaista kuin nykyisissä valintamyymälöissä. "Piti tiskiltä pyytää ja tietää, mitä pyytää. Oluttakin ostettiin viinakaupasta, ei sitä saanut muualta", Rouhunkoski kertoo.

Eivätkä naiset voineet keskenään – saati yksin – mennä ravintolaan, vaan piti olla miesseuralainen.

Ruokakaupat olivat Helsingissäkin vaatimattomia. Elannon leipäkaupoista sai hyvää leipää, ja Stockmannin Herkku palveli jo silloin.

"Eikä lehdissä ollut ruokajuttuja puhumattakaan televisiosta. Eihän silloin vielä ollut teeveetä."

Eksoottisista hedelmistä, kuten mangoista, avokadoista tai kiiveistä, ei Rouhunkoski ollut kuullutkaan, vaikka ravintokemiaa opiskeli.

"Ei ruoka ollut silloin niin muodissa kuin nyt. Oltiin tyytyväisiä, että oli ruokaa."