Aarre: Voikukan kaikki osat ovat syötäviä – paras keruuaika alkaa olla nyt käsillä

Vastapoimittujen voikukan kukkien kannattaa antaa olla tunnin ajan varjossa, jotta pienet hyönteiset ehtivät häipyä. Kukkia voi myös pitää etikkaliuoksessa 10 minuutin ajan. Kuva: Johannes Tervo

Suomessa kasvaa noin 500 voikukan alalajia, toiset mietoja ja toiset karvaita. Voikukkia voi kerätä jokamiehenoikeuksien turvin puhtailta kasvupaikoilta. Voikukan maku on vahva ja hieman karvas. Mäkivoikukkien lehtiruoti on punainen, ja niiden maku on miedompi kuin monien muiden alalajien.

Voikukassa on runsaasti C- ja A-vitamiinia, kalsiumia ja rautaa sekä monia muita hiven- ja kivennäisaineita. Maanpäällisissä osissa on paljon kaliumia. Juuri sisältää jopa 25 prosenttia inuliinia; suurimmillaan inuliinipitoisuus on syksyllä. Juuressa on eniten energiaa. Kukat sisältävät monia karotenoideja, kuten luteiineja.

Voikukan kaikki osat – lehdet, kukkavarret, lehtiruodit, kruunu, nuput, kukat ja juuret – ovat syötäviä. Eri osat kannattaa pakastaa ja kuivata erikseen. Voikukkaruokiin kannattaa lisätä sitruunamehua tai viinietikkaa. Voikukan kanssa sopivat yhteen esimerkiksi sinihome- tai fetajuusto, sipuli, pähkinät ja siemenet sekä parsa.

Kukista otetaan talteen keltaiset osat, joissa on pähkinäinen maku. Terälehtiä voi käyttää esimerkiksi salaateissa ja salaatinkastikkeissa, munakkaissa ja leivonnaisissa. Niistä voi valmistaa yrttisiirappia, viiniä, simaa tai likööriä.

Kokonaiset kukat vihreine osineen käyvät teeksi, ja teetä varten ne voi myös kuivattaa kokonaisina. Maku on ihanan makea.

Vielä varrettomat nuput voi syödä sellaisenaan. Varrelliset nuput kannattaa kypsentää ruoaksi tai säilöä vaikkapa mausteliemeen. Ne voi kiehauttaa miedossa suolavedessä tai paistaa pannulla ja nauttia voin kera. Voikukan hieman auenneet nuput voi dipata taikinaan ja uppopaistaa öljyssä.

Tiedätkö, milloin voikukkien syömistä kannattaa vältellä?

Lue kaikki vinkit Aarteen jutusta ja valmista resepteillä simaa, säilykettä ja perunasalaattia.