Kasvava epävakaus pilaa ruokakaupan

Maailman päivittäinen ruuantarve tunnetaan tarkasti. Koska ihmisen on syötävä joka päivä, ruuan kokonaiskysyntä on vakaata eivätkä taloussuhdanteetkaan sitä suuresti heiluta.

Tästä huolimatta ruokamarkkinoista on 2000-luvulla tullut arvaamaton ja epävakaa toimiala. Syitä on varmasti useita, mutta suurimpana yksittäisenä voitaneen pitää markkinoiden nopeaa kansainvälistymistä.

Vuotuiset satovaihtelut sekä kaupan erilaiset häiriöt heijastuvat nopeasti avoimien

markkinoiden läpi. Kaupan vapaus on

Suomenkin talouden perusta, mutta keinoja pitäisi olla myös vakavien markkinahäiriöiden hallintaan.

Kiina on lähiviikkoina sulkemassa norjalaisen lohen tuonnin maan markkinoille (MT 23.3.). Syyksi maan viranomaiset ilmoittavat lohien viruskannat. Norjan viranomaisten mukaan kuluttajille menevä lohi ei kuitenkaan voi levittää virusta kiinalaisiin lohiin.

Sinänsä kiinalaisten varovaisuuden ymmärtää. Jos viruksen leviäminen vesiluontoon on Kiinassa riski, eikö sen pitäisi olla sitä Suomessakin?

Kiinan vienti on ollut norjalaiselle kalateollisuudelle miljardibisnes. Sen pysähtyminen

tietäisi polkuhintaisen lohen vyörymistä

Euroopan ruokakauppoihin.

Suomessa paine iskisi kotimaiseen kalaan ja erityisesti sen kasvattajiin. Ala on valmiiksi lujilla paitsi halvan tuontikalan myös tiukkojen ympäristönormien takia.

Kuluttaja suosii kestävän tuotantotavan ja tuoreuden vuoksi kotimaista kalakaupassakin. Silti halpatuonti painaa hintatasoa myös kotimaisen tarjonnan osalta.

Jo nyt ruokakaupassa on nähty ensimmäisiä kilohinnaltaan alle kolmen euron tarjouksia Norjan lohesta. Se on huomattavasti alle kotimaisen lohen kasvatuskustannusten.

Kalamarkkinoiden vakava häiriö on tietysti vasta uhka, joskin sen toteutuminen on hyvin todennäköistä.

Suomalainen ruokaketju olisi paljon vahvempi, jos sen kaikki osat toimisivat häiriötilanteissa vastuullisesti. Erityisen suuri merkitys on kaupalla ja sen valinnoilla.

Venäjän asettamat tuontikiellot sekoittivat

ruokamarkkinat viime syksystä alkaen. Kotimainen ruoka on joutunut kilpailemaan kaupan hyllytilasta ylijäämistä koostuvien halpaerien kanssa.

Tällainen kilpailu ei ole kestävää. Se on tiennyt maatalouden tuottajahintojen painumista alle kustannusten sekä tilojen luopumista tappiollisesta tuotannosta.

Tuottajajärjestö MTK on toistuvasti perännyt suurinta markkinavaltaa käyttävältä kaupalta vastuullisuutta. Halvoilla tuontierillä ja omilla ”halpuuttamiskampanjoillaan” kauppa kuitenkin vääristää tietoisesti kuluttajien hintamielikuvaa.

Hinta on vain yksi ruuan monista ominaisuuksista. Sen korostaminen häivyttää muita kuluttajille tärkeitä valintaperusteita. Näitä ovat muun muassa laatu, alkuperä, tuotantotapa ja koko ketjun läpinäkyvyys.

Kasvava epävakaus ja valheellisten hintamielikuvien rakentaminen pilaavat jatkuessaan suomalaisen ruokakaupan ja vaarantavat koko ruoka-alan yhdessä rakentaman laatuketjun tulevaisuuden.

Kaupan vastuuta mitataan seuraavaksi kenties tyrkylle tuotavan norjalaislohen muodossa. Tuleeko kahden euron kassilohesta kaupalle kevään sisäänvetotuote? Olisi hyvä, jos ei tulisi.

Halpalohi ei murentaisi pelkästään kotimaisen kalan asemaa. Vaikutukset heijastuisivat nopeasti myös lihamarkkinoille.

Kaupan eduksi on todettava, että hankalan taloustilanteen aikana se on markkinoinnissaan korostanut kotimaisuutta tavallista enemmän. Että se olisi uskottavaa, kotimaisuusajattelun pitäisi korostua myös kaupan hankinnoissa.

Tuleeko Norjan lohesta

kaupalle kevään

sisäänvetotuote?

Avaa artikkelin PDF