Tutkija toivoo loppualaidunnuksen suosion laskulle
Tutkija kannustaa kaikkia tiloja harkitsemaan laidunnusta kesäajan yhtenä ruokintavaihtoehtona, sillä se tarjoaa monia etuja. Laiduntava lehmä on tärkeä käyntikortti koko maaseudulle. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoLaidunnuksen suosio jatkoi laskuaan viime vuonna. Pro Agrian rehunkulutustilaston mukaan laitumen osuus lypsylehmien vuoden rehuannoksesta putosi kuuteen prosenttiin.
MTT:n tutkija Auvo Sairanen toivoo, että lasku saataisiin pysähtymään.
”Jokaisen tilan on hyvä harkita laidunnusta, jos se vain on mahdollista, sillä laitumella on omat selvät etunsa.”
Ravitsemuksellisesti laidun vastaa hyvin sulavaa säilörehua, eikä se vaadi erillistä käsittelyä.
Laiduntaminen tukee lehmän hyvinvointia. Tätä mieltä on myös lainsäätäjä, sillä se on yksi hyvinvointituen maksuperuste. Tutkija uskoo laiduntamisen painoarvon vain kasvavan hyvinvointisäädöksissä jatkossa.
Laiduntamisella on tärkeä merkitys myös mielikuvien luomisessa, Sairanen korostaa.
”Laiduntava lehmä on maaseudun käyntikortti. Jos se hukataan, imagotappio on selkeä.”
MTT:n Maaningan tutkimusasemalla on sadan lehmän karja, jota laidunnetaan joka kesä.
Sairasen mukaan laidunnus onnistuu isossakin karjassa, jos tilalla on siihen kiinnostusta ja osaamista sen järjestämiseen.
”Se vaatii onnistuakseen hyvän suunnittelun, mutta ei siihen mitään akateemista loppututkintoa tarvita. Terve maalaisjärki riittää.”
Sairanen suosittelee isolle karjalle osa-aikalaidunnusta, jossa hyödynnetään kohtuullisella etäisyydellä navetasta olevat laidunlohkot.
Maaningalla lehmät ovat puolet vuorokaudesta sisällä ja puolet ulkona.
Hellekaudella lehmät laiduntavat yön, jotta ne eivät turhaan lämmitä navettaa ja se olisi mahdollisimman viileä päivän kuumimpaan aikaan. Ilmojen viiletessä lehmät ovat päivät ulkona ja yöt sisällä.
Kokoaikainen laidunnus sopii etenkin parsinavettaan. Sen järjestäminen on kuitenkin osa-aikalaidunnusta vaativampaa, kun sisäruokinta ei toimi puskurina, Sairanen muistuttaa.
Vain osan vuorokaudesta laiduntavat saavat suurimman osan rehustaan sisällä, mutta rehua ei pidä tarjota vapaasti. Muutoin laitumen syönti kärsii.
Hyvälaatuista juomavettä pitää olla koko ajan tarjolla.
Laidunlohkot tulee järjestää mahdollisimman lähelle navettaa. Suurissa karjoissa ja etenkin automaattilypsyssä laidun tulisi olla enintään kilometrin päässä navetasta.
Onnistumisen avaintekijä on laidunalan oikea mitoitus laidunkauden eri vaiheissa.
Nyrkkisääntönä kokoaikalaidunnuksessa on enintään aari ja osa-aikalaidunnuksessa alle puoli aaria lehmää kohti päivässä.
Koko kesän laidunkierto on pakko suunnitella jo toukokuussa, Sairanen korostaa.
”Hyvää perussuunnitelmaa voi hienosäätää kesän mittaan, mutta huonoa suunnitelmaa ei voi korjata jälkikäteen.”
Suomen oloissa toimii vain lohko/kaistasyöttö. Periaatteena on, että samaa aluetta laidunnetaan vain 2–3 päivää. Alkukesällä koko kierron kesto on kaksi, keskikesällä kolme ja loppukesällä neljä viikkoa.
Laitumen kuntoa ylläpidetään tasausniitoilla 2–3 kertaa kesässä. Ensimmäistä kertaa laidun tulisi niittää heti ensimmäisen kierron jälkeen. Loppukesällä niiton merkitys vähenee nurmen kasvuvauhdin hidastuessa.
Laitumen hoidossa tärkeää on myös rikkakasvien, ennen kaikkea hierakan torjunta.
”Säilörehunurmessa hierakka pystytään pitämään vielä kurissa, mutta laitumelle tullessaan se pääsee juhlimaan, joten torjunta on välttämätöntä”, Sairanen toteaa.
Kulkukäytävät kannattaa kattaa kunnolla hiekalla tai kuorikkeella, jotta ne eivät kuraantuisi sateella.
Sairanen pitää yhtenä syynä laiduntamisen suosion laskuun karjakoon kasvua.
”Esimerkiksi aitojen rakentamista ei voi koneellistaa, vaan se on käsityötä. Tilakoon kasvaessa työ nousee helposti rajoittavaksi tekijäksi.”
Kello-ohjatulla laidunportilla voidaan helpottaa hoitajan työtä.
”Jos lehmät tottuvat, että portti napsahtaa auki kello kolmelta ja päästää syömään väkirehua, ne oppivat marssimaan pois laitumelta ilman hakua.”
Joku saattaa karttaa laiduntamista lehmien karkaamisen pelossa. Sairasen mukaan pelko on turha, jos laitumet ja aidat ovat kunnossa.
”Olen ollut Maaningalla 16 vuotta, ja sinä aikana lehmät ovat karanneet vain yhtenä yönä.”
TIINA TAIPALE
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
