Vesi saisi juosta ilman sankoa

Minä olen virallisesti takinkääntäjä.

Vielä muutama vuosi sitten olin varma, että vedetön mökki on ihan ookoo. Sellainen on ekologinen ja huoleton. Talvella ei tarvitse pitää peruslämpöjä päällä ja rahaa säästyy.

Kyllähän nyt kantovedet riittävät ja kuuman päivän päätteeksi virkistävä uinti on tarpeeksi.

No. Perhe kasvoi yhdellä hengellä ja hienot aatteet lorisivat viemäristä alas kakkapyllyä pestessä.

Nyt ajatuskin kantovesien parissa vietetystä viikonlopusta tuntuu rasittavalta.

Ruuanlaittoon tarvitaan kotoa asti tuotua vesijohtovettä. Yksi pönikkä ei riitäkään viikonlopuksi.

Taloutemme on täysin siirtynyt kertakäyttöastioihin, koska inhoan yli kaiken tiskaamista mökkiolosuhteissa – etenkin niiden tiskivesien sekottelua, kanniskelua

ja huonossa asennossa kitumista jossain portailla. Ja sitä eltaantunutta rasvan tuoksua, joka pinttyy tiskiharjaan kuin tauti.

Pesuvesiä saa olla lämmittämässä kaiken aikaa, sillä mökin padan 80 litraa kiehuvaksi keitettyä vettä ei riitäkään enää koko päiväksi. Siitä seuraa, että mökissä on jatkuvasti roomalaisen

saunan huuruista tunnelmaa.

Sinkku- ja dinkkuaikojen suurpiirteisyys ja kokeilunhalut ovat karisseet lapsiperheen arjen puristuksessa. Tällä hetkellä ykköskriteeri mökkeilyssä onkin helppous.

Kun arjessa on muutenkin haasteita ja kiirettä, lisästressiä mökin alkeellisista oloista ei enää kaipaa.

Nyt ymmärrän miksi loma-asumisen haaveet ovat siirtyneet yhä varustellumpaan suuntaan.

Kansalaisten varallisuuden kasvaessa vaatimustasokin nousee. Enää ei mökille mennä hampaat irvessä.

Siellä halutaan rentoutua ja rentoutumisesta kaukana ovat ne hetket, kun perheen äiti rutisee joka kerta rasvaista paistinpannua jäähtyneellä vedellä tiskatessaan.

Ymmärrän myös pari–kolmikymppisten nuorten aikuisten vieraantumista perisuomalaisesta mökkeilystä. Mökkiä pidetään kiviriippana, joka vaatii jatkuvaa huolenpitoa ja rahallisia investointeja.

Nuoret eivät haaveilekaan enää loma-asunnosta suomalaisen kansallismaiseman äärellä, vaan vapauden tunteesta lentäessään etelän lomakohteeseen tai seikkailulomalle kaukomaille.

Siellä tiskit tiskaa joku muu ja halvemmissakin hotelleissa on juokseva vesi.

No, ei hätää. Vielä meitä mökkifanejakin

Suomessa riittää. Markkina vain on muuttumassa.

Kuumille kiville menevät ne loma-asunnot, joissa perille vie tie, töpselistä tulee sähkö ja kraanasta vesi.

Kiinteistönvälittäjien mukaan hintaero vedettömän ja vedellisen mökin välillä lasketaan tuhansissa euroissa.

Toki juoksevan veden mökkiin tuominen maksaa. Porakaivon ja vaadittavan tekniikan lisäksi tarvitaan putkimiestä.

Ja jonnekin ne käytetyt vedetkin

pitää loppusijottaa. Mökkiläisillä

menee pää sekaisin jo pelkästään haja-

asutusalueiden jätevesiasetuksesta kuullessa.

Minimissään mökille tarvitaan suodatusjärjestelmä, joka huolehtii ettei luontoon pääse sinne kuulumattomia aineita. Kuka nyt omaa uimarantaansa haluaisi kuormittaa?

Juokseva vesi loma-asunnolla on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta se tuo arkeen helpotusta. Ja samaan aikaan se on melkoinen raha- ja ekoreikä.

Suomessa on tuhansia loma-asuntoja, joilla tänäkin kesänä käydään tätä samaa keskustelua.

Juokseeko isäntä ämpäreiden kanssa riittävän kovaa vai tarvitaanko juokseva

vesi?

stina.haaso@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF