Rajat hämärtyvät
Viimeisen puolenvuosisadan aikana sadat tuhannet maatilojen nuoret ovat siirtyneet kaupunkeihin. Maaseudun isojen isäntien kuin pientenkin rivit ovat harvenneet perinnön jakojen myötä. Suomi on pienten ja pienehköjen metsäpalstojen täplittämä.
Näin ollen yhä useammat palkansaajat ovat myös metsänomistajia, SAK:n ja muiden palkansaajajärjestöjen jäseniä. Lukumääräisesti metsien omistajina palkansaajat ovatkin jo enemmistö. Pinta-alalla mitaten maaseudun paikallisilla on enemmän metsää.
MTK:n ja SAK:n edut ovat omistussuhteiden muuttuessa yhtenäistyneet ja lähentyneet. Jyrkät vastakkainasettelut ovat enemmänkin parranpärinää ja perinteen ylläpitämistä kuin todellista hampaiden kiristelyä.
Paperiliiton työntekijällä on kova palkka, mutta samalla metsänomistajana hän toivoo myymälleen puulle hintaa. Ei ole mikään ihme jos vasemmiston aate, työn ja pääoman eli moniomistajuuden ja vaurastumisen myötä, on päässyt hiipumaan.
Ymmärrettävästi ammatissa toimiva palkan tai metsän omistaja on paremmassa asemassa kuin pelkkä metsänomistaja.
Täytyy olla todella iso, usean sadan hehtaarin metsätila pystyäkseen päihittämään ammatin ja omistajuuden tuloa tuottavan yhdistelmän.
Yleinen vaurastuminen heikentää vasemmistoa ja voimistaa oikeistoa.
Oikeisto saa ihmisiä puolelleen jos kykenee vaurastuttamaan heitä.
Hyvätuloinen puolustaa asemiaan nimenomaan oikeiston avulla.
Moniomistajuus harmonisoi etujärjestö ristiriitoja ja puoluepolitiikkaa. Omille varpaille ei mielellään astuta lujaa. Omaa lehmää ei haluta tappaa vaan lypsää.
Jos työntekijä saisi osan palkastaan osinkoina, palkkavaatimuksissa näkyisi markkinaehtoisuus, yhteiseen hiileen puhaltaminen parantaisi työmotivaatiota ja kilpailukykyä.
Palkansaajien metsänomistajuus on tänä päivänä niin yleistä, että heidän ja pelkästä maasta ja metsästä elävien ei ole syytä laittautua rintaman eri puolille osoittelemaan toisiaan.
Enemmänkin hämmennetään samaa puuroa ja syödään yhteisestä kupista.
Hyvin asian ymmärtävät vaikkapa ne metsänhoitoyhdistyksen palkkalistoilla olevat toimihenkilöt, jotka itsekin omistavat metsää; ei pelkällä metsällä elä kuin suurtilat ja askeettisesti elävät linkolat – ellei ole myös palkkaa tai eläkettä pääasiallisena tulolähteenä. Metsän kautta SAK:n ja MTK:n symbioosi voi toteutua molempien jäsenyyksinä.
Nyt jos koskaan etuisuuksia ajava etujärjestöpolitiikka on laitettava jäihin. Odottamaan raha rikkaampia aikoja jos niitä vielä joskus tulee.
Ellei tule, on opeteltava elämään nollakasvussa ja kulkemaan samaa uraa kiltisti jonossa kuin pöyhölän porsaat kuten sanonta kuuluu.
Kymmenvuotinen talouden talvisota on suomalaisilla edessä, eikä valituksesta päätellen kriisitietoisuus näytä olevan vieläkään etusijalla.
Arvi Pöyhönen
Suonenjoki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
