Kultaranta
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kokosi Kultarantaan satakunta ihmistä keskustelemaan siitä mitä on turvallisuus.
Tilaisuus oli tärkeä ja aihe presidentillinen. Perustuslain mukaan presidentti johtaa ulkopolitiikkaan yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Niinistön tapa ottaa keskustelualoite ulkopolitiikassa onnistui. Hän ei esittänyt valmiita vastauksia, vaan kysyi ja kuunteli. Väki paikalla oli innostunutta.
Presidentti otti esille aiheen, josta hän puhui jo viime kesänä – velkaantumisen. Niinistön mielestä Euroopan velkaongelmaa ei ratkaista painamalla lisää rahaa. Velan lisääminen on turmion tie.
Mitä tällä on tekemistä turvallisuuden kanssa? On paljonkin. Jos finanssikriisi johtaa sosiaaliseen kriisiin, koko yhteisen Euroopan idea on uhattuna.
Näin ainakin lienee lupa tulkita presidentin avauspuhetta. Eurooppa, Suomi sen mukana, kärsii nyt vakavista talousvaikeuksista. Turvallisuus ei siten ole vain asevaraista turvallisuutta. Silti se on myös sitä.
Illan televisio-ohjelmassa presidentti käsitteli Nato-kysymystä. Varsin avoimesti hän arvioi, pitäisikö Suomen hakea jäsenyyttä. Niinistöllä ei tunnu olevan kiirettä. Toisaalta hän ei sulkenut mitään mahdollisuutta pois.
Itse asiassa tämä on Suomen linja nytkin. Suomella ei ole jäsenyyshakemusta pöytälaatikossa. Sellainen voidaan kuitenkin tehdä, jos maailma muuttuu.
Yleinen käsitys on, että tässä asiassa ei tapahdu muutosta, ellei Ruotsi muuta perinteistä liittoutumattomuuttaan. Jos Ruotsi päättäisi mennä Natoon, Suomessa jouduttaisiin ainakin miettimään, mitä tehdä.
Yksi asia tuli seminaarin raporteista selväksi. Olipa Suomi Natossa tai sen ulkopuolella, sillä on oltava oma puolustus.
Uskottavuus vaatii uskottavat puolustusvoimat. Se vaatii tulevina vuosina rahaa.
Veikkaanpa, että kovista ajoista huolimatta eduskunta ne rahat myös myöntää.
Konsensus turvallisuuspolitiikassa jatkuu.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
