VERKOSSA SANOTTUA Homo sapiensreservaticukset tuohtuivat
Juha Aaltoilan kolumni ”Hankala vieraslaji Suomen saloilla” (22.10.) herätti kiihkeän kommenttiryöpyn MT:n verkkosivuilla.
Aaltoila arvosteli kirjoituksessaan luonnonsuojeluideologiaa antaen suojeluhenkiselle ihmiselle lajinimen Homo sapiens reservaticus.
Aaltoilan mukaan luonnonsuojelu kääntyy itseään vastaan esimerkiksi siinä, että suojelualueilla ei saa metsästää, jolloin hirvet syövät alueelta monimuotoisuudelle tärkeiden lehtipuiden taimet.
Palautteen määrästä ja sävystä päätellen Aaltoilan kolumni provosoi hänen arvostelemaansa ihmisryhmää.
50-luvulta saakka marjat kerännyt kysyy: ”Mistä löytyis muutama tuommoinen Homo Sapiens Reservaticus tänne Itä-Suomen valtion metsiin, missä tämäkin mökin akka on ruukannut käydä marjassa, sienessä? Suppilovahveropaikat, karvarouskupaikat, suurin osa on hakattu, lakkapaikat ojitettu: ei enää kasva lakka, ei karpalo.”
”Opeillasi tämän maan alkuperäisluonto, korvaamaton rikkaus, on saatu ja saadaan vastaisuudessakin ahdinkoon, elleivät sen rippeitä tämän maan luontoa rakastavat ja arvostavat vaivojaan laskematta
pyri suojaamaan”, julistaa Savonmuan Hilima.
”Suomen saloja ja lajeja uhkaa jokin aivan muu kuin pyyteetöntä työtä tekevä luonnonsuojelija. Rahaahan kaikki muut tahot koettavat sieltä repiä, ja sen tekevät kovalla kädellä. Kuka varjelisi maatamme siltä? Ja jos tehometsätalouden kätyrit kertovat, että kaikki suojelun arvoinen on jo suojeltu, se johtuu siitä, että kiireen vilkkaa koetetaan ojittaa kaikki suot ja hakata metsät, jotta suojeltavaa ei tosiaankaan olisi”, väittää Pohjanmaalla suot suojeltava.
”Kyllä minäkin voisin hirven ja supikoiran metsästyksen kansallispuistoissa sallia, jos se ei samalla tarkoittaisi sitä, että siinä ohessa menevät sitten sudet ja kanahaukatkin Homo Idioticuksen toimesta”, tuumii Kylien ihminen.
”Hirvet todella vaikuttavat lehtipuun määrään, mikä ei ole mitenkään hyvä juttu luonnonsuojelullisesti.
Muuten teksti sitten tahtookin olla melkomoista vihreiden, luonnonsuojelijoiden ja luonnonsuojeluvirkamiesten haukkumista, varsin heppoisinkin eväin”, arvostelee ike.
”Metsästäjät kansallispuistojen suunnitteluun? Voisivatkin osallistua, kunhan heistä polveutuva alalaji saataisiin pidettyä hyvin kaukana omine ”kehittyneine” mielipiteineen. Metsästyksen merkitys nykyaikana ei valitettavasti ole enää elinkeinolähtöistä ja metsästys perustuukin lähinnä rahastukseen”, sanoo Havukkaahon ajattelija.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
