Maakunnan elinvoima on myös kaupan etu
Toimitusjohtaja Juha Kivelä (vas.) ja viestintäjohtaja Petri Vähä ovat tyytyväisiä Pohjois-Karjalan osuuskaupan menestykseen. PKO:n omistajat saivat viime vuonna ostoistaan rahaa takaisin keskimäärin 258 euroa taloutta kohti, mikä on Suomen alueosuuskaupoista eniten. Lari Lievonen Kuva: Viestilehtien arkistoJOENSUU (MT)
Pohjois-Karjalan osuuskaupan (PKO) toimitusjohtajana vuodesta 2007 toiminut Juha Kivelä sanoo, että maakunnalle on sitä parempi, mitä enemmän eurot siellä pyörivät.
Hän pitää osuuskaupan ja alueen ihmisten hyvinvoinnin välistä yhteyttä saumattomana.
Siksi PKO:n tavoitteisiin on kirjattu paitsi palvelujen ja etujen tuottaminen asiakasomistajille myös Pohjois-Karjalan elinvoimaisuuden edistäminen. Muilla osuuskaupoilla ei vastaavaa kirjausta ole.
1980-luvulle tultaessa PKO oli hyvin jäsenistöään ajatteleva mutta päätyi konkurssin partaalle, koska liiketoiminnan kehittämiseen ei panostettu riittävästi.
”Jatkuvaa tasapainoilua tarvitaan. On kehitettävä sekä jäsen- että liiketoimintaa. Ehkä kollegoistani enemmistö on enemmän liikkeenjohtajia kuin minä, joka olen saanut osuuskunta-aatteen perintönä kauppaneuvos Eino Tenhusen ajoilta”, Kivelä miettii.
Hän muistaa nuorena
PKO:hon töihin tulleena kuunnelleensa, kuinka silloinen toimitusjohtaja korosti sormea heristäen, että osuuskauppa on muuten se, joka viimeisenä sammuttaa maakunnasta valot.
Kivelän saa syttymään esimerkiksi kyseenalaistamalla jättimäisen PKO:n onnistumisen maakunnan edunvalvonnassa: vievätkö PKO:n kampaamot työt naisyrittäjiltä, entä hautaustoimisto sen alan pikkuyrityksiltä?
”Uskomme kilpailuun kuin pässi suuriin sarviinsa. Vain kilpailu luo alueelle elinvoimaa ja kuluttajille etua”, Kivelä vastaa.
Hänen ideoitaan ovat PKO:n laajentuminen palvelualoille, kuten kolmen kampaamon avaaminen ja oman lääkäriaseman perustaminen.
”Meillä on jatkuvan kehittämisen ja parantamisen periaate. Näköpiirissä on, että palvelujen kysyntä kasvaa.”
Terveysaseman perustamisessa Kivelä on ylittänyt uuden aluevaltauksen kipukynnyksiä, mutta maakunnallinen taustansa on silläkin toiminnalla.
”Ulkomaisten sijoittajien ostettua yksityisiä lääkäriasemia huomasimme, että laatu meni alamäkeä ja hintalappu vain nousi. Sanoin joukoille, että kilpailutetaan työterveyshuolto. Tuli hiljaista. Ei ollutkaan vaihtoehtoja. Nyt pystymme tarjoamaan terveyspalveluita jo asiakkaillekin.”
Viestinnässä Kivelä tuntee PKO:n joutuneen ajoittain myrskynsilmään.
Halpuutukseen lähdettiin ”veren maku suussa kaupan katteista tinkien”, mutta siitä loukkaantuikin osa alkutuottajista.
”Osuuskuntamuotoa ei tunneta Suomessa. Toki joidenkin kielteinen asenne meitä kohtaan voi johtua myös isosta markkinaosuudestamme. Yleisesti ottaen tappiollista liiketoimintaa ei meillä suvaita, emmekä vastaavasti pyöritä liiketoimintaa kenenkään toisen kiusaksi.”
Esimerkiksi kampaamot ovat osoittaneet tarpeellisuutensa.
Ihmiset haluavat palvelua kauppareissun yhteydessä helposti, ja samalla PKO on pystynyt jo työllistämään yli 40 parturi-kampaajaa.
”Eturistiriitoja saattaa tulla joskus yksilön edun jäädessä jalkoihin yhteisen edun nimissä”, Kivelä toteaa.
PKO:n hallintoneuvoston varapuheenjohtaja Kim Wrange on toimitusjohtajaakin innostuneempi maakunnan elinvoimaisuuden edistämisen kirjaamisesta osuuskaupan strategiaan.
”Ehdottomasti se on meille luottamushenkilöille tärkeä asia, sitähän nyt jo ihan vaaditaan.”
Wrange ottaa käytännön esimerkiksi Kiteen jokakesäisen Nallerockin, joka on kaupungissa iso tapahtuma. Siitä hyötyvät muutkin kuin asiakasomistajat.
”Eikä sitä järjestettäessä mietitä, onko se välittömästi taloudellinen menestys. Samaa sarjaa ovat koulujen pihoihin rakennetut pelikentät ja asiakasomistajatilaisuudet.”
Liisa Yli-Ketola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
