Robotti avustaamotokuskia ja kitkentäkonetta
Sininen härveli etualalla on pyörivä tasoskanneri, joka kiinnitetään hakkuukoneeseen. ”Sen avulla voidaan luoda harvennuskohteilla puukartta, joka neuvoo kuljettajaa poistettavien puiden valinnassa”, tutkija Heikki Hyyti kertoo. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoMetsäkoneenkuljettajien ei tarvitse huolestua. Robotit eivät syrjäytä heitä. Niistä voi kuitenkin olla kuskeille apua.
”Täysin automaattista hakkuutyöstä ei saada, joten kuljettaja tarvitaan”, professori Arto Visala Aalto-yliopistosta vakuuttaa.
Visala on vetänyt useaa projektia, jotka liittyvät mobiilirobotiikan soveltamiseen työkoneissa.
”Perinteinen tehdasrobotiikka tutkittiin perusteellisesti 1990-luvulla. Tutkimuksen painopiste siirtyi liikkuviin robotteihin ja palvelurobotiikkaan. Mobiilirobotiikan tavoite on helpottaa kuljettajan työtä ja parantaa työn laatua.”
Professori on kiinni käytännön elämässä, sillä sivutoimisesti hän viljelee maata ja hoitaa metsiään.
Lähimpänä läpimurtoa on Visalan tutkimusryhmän Forestrix-projekti, joka alkoi vuonna 2005.
Siinä hakkuukoneen sivulle tai nosturin juureen kiinnitetään laserskanneri, joka tekee harvennuskohteesta eräänlaista puukarttaa.
”Laite ehdottaa, mitä puita kannattaa poistaa. Hakatulta puolelta se mittaa harvennustiheyden”, Visala selittää.
Se on kätevä apu erityisesti pimeässä.
Laserskanneri ja siihen liitetty konenäkökamera selvittävät puiden sijainnin, läpimitan, puulajin, kaarevuuden ja lenkouden.
”Puustotiedot saadaan ilman, että metsään tarvitsee mennä uudelleen harvennuksen jälkeen.”
Professorin mukaan menee keskimäärin kymmenen vuotta, että innovaatio jalostuu tuotteeksi.
Forestrixin keskeisiä tuloksia hyödyntää nyt Argone-niminen yritys.
Metsätietojärjestelmän kuviotiedot on mahdollista päivittää hakatun kuvion puukarttatiedoilla.
”Tietoja voidaan hyödyntää seuraavissa hakkuissa”, kertoo tutkija Heikki Hyyti, joka tutkii väitöskirjatyönään puukartan mittaamista jo taimikonhoidon yhteydessä.
Visalan mukaan keskeinen ongelma puukartan käyttöönoton kannalta on, kuka omistaa puustotiedot.
”Jokin ansaintalogiikka täytyy olla, jotta metsäkoneen omistaja investoisi uuteen tekniikkaan.”
Puustotietoja voisi kenties myydä metsänomistajalle, joka voisi liittää ne metsäsuunnitelmaansa. Metsäteollisuutta tietysti kiinnostavat entistä tarkemmat puustotiedot.
Vuonna 2007 Visalan ryhmä alkoi tutkia optista pöllinpituuden mittausta Metrix-projektissa yhdessä Tampereen yliopiston tutkijoiden kanssa.
Hakkuukoneen kourassa oleva kamera mittaa pöllin siirtymän matkan samalla kun sitä karsitaan. Pöllin pituus saadaan laskemalla siirtymät yhteen.
”Ideaalitilanteessa runko voidaan katkoa optimaalisesti, jolloin katkaisuvaraa saadaan pienemmäksi”, Visala kuvailee.
Tukkipuun ostaja saa siis entistä täsmällisemmin katkottuja pöllejä.
Pöllinpääkameran avulla voi selvittää myös puun laatua.
Kun pölli katkaistaan, kamera ottaa kuvan. Siitä näkee, onko puussa lahoa.
Kuvista voidaan analysoida myös kuoreton läpimitta ja lustojen leveys.
”Kameran tietokoneen laskentateho riittää jo nyt reaaliaikaisiin analysointeihin”, kertoo projektin parissa työskennellyt tutkija Jouko Kalmari.
Hän uskoo, että pöllinpääkamera olisi teknisesti valmis 2–3 vuoden kuluttua. Vielä toistaiseksi tältä innovaatiolta puuttuu tuotteistaja.
Hakkuu ei ole ainoa tilanne, jossa mobiilirobotiikkaa voisi hyödyntää.
Myös taimikonhoidossa on sijaa roboteille.
”Parasta jälkeä syntyy, kun on ihminen raivaussahan varressa. Mutta riittääkö siihen työvoimaa?” Visala haastaa pohtimaan.
Hänen mukaansa perkaus, raivaus ja energiapuun korjuu koneellistuvat väistämättä.
Viimeisimmässä, vuonna 2008 alkaneessa Neosilvix-projektissa Aallon tutkijat ovat kehittäneet metsäyhtiö UPM:n toimeksiannosta automaattista kameraa, joka oppii löytämään säästettävän taimen.
Paikannuksen jälkeen kitkentäkone kiskoo poistettavat taimet säästettävän ympäriltä.
Tuotekehityksessä on vielä matkaa, sillä testejä on toistaiseksi tehty vain tasaisella pellolla.
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
