Ympäristöministeriön linja ei kestä kriittistä tarkastelua
Ympäristöministeriö suunnittelee maatalouden ympäristötukiehtojen kiristämistä ja suuntaamista ongelma-alueille. Samalla tukisumma perustoimista pienenisi. Seuraukset pelottavat.
Ympäristöohjelmaan on sitoutunut yli 90 prosenttia viljelijöistä. Maatalouden ympäristötuki on muuttanut viljelykäytäntöjä ja lisännyt viljelijöiden ympäristötietoisuutta merkittävästi. Toimintaa jatketaan edelleen niin ministeriössä kuin käytännön tasollakin. Fosforin käyttö maataloudessa on tehostunut selvästi kahdenkymmenen vuoden aikana.
Ympäristötuki on vastikkeellista. Ympäristötuen ehdoissa on lukuisia ravinnehuuhtoutumista pienentäviä ehtoja, kuten ravinteiden käytön ylärajat, suojakaistojen pakollisuus, maanäytteiden ottaminen ja viljelysuunnitelmien sekä lohkokirjanpidon vaatimus.
Kasvinsuojelukoulutus ja ruiskun testaus joka viides vuosi sekä kasvinsuojeluaineiden maltillinen käyttö ovat saaneet aikaan sen, että yli 90 prosenttia kasvinsuojeluainejäämistämme tulee tuontielintarvikkeista, muun muassa rukiista ja hedelmistä. Kuluttaja sekä virkistäytyjä saavat siis kovastikin vastinetta ympäristötuelle.
Ympäristökomissaari Janez Potočnik kehui Suomen järjestelmää esimerkilliseksi ja siitä yritettiin ottaa oppia jopa EU:n maatalouspolitiikan uudistuksessa – cap:n viherryttämisessä. Viherryttämisen tulokset jäivät tosin ympäristön kannalta kauas Suomen nykytilasta ja siten varsin laihoiksi.
Mikäli laajamittaista irtautumista ympäristötuen hausta tulee, vesistöjemme tila voi heikentyä merkittävästikin. Tähän ympäristöministeriö on keksinyt mitä omintakeisimman ruoskan. Se aikoo vaatia nitraattidirektiivin alle ympäristötukeen kuuluvia asioita. Se aikoo lisätä fosforirajoituksia ja kiristää lannanlevitysaikoja. Pakkasella ei ole mitään merkitystä, ympäristöministeriö ei työnnä nenää ulos tai katso taivaalle. Vain päivämäärillä on merkitystä. Suomeen keksitään kasvukauden pituudesta riippumattomat päivämäärät ja niissä aiotaan pysyä.
Toinen outous on ammoniakki. Jätevesilietteen typpi yritetään haihduttaa ilmaan kaikin keinoin. Sen sijaan lietealtaat maatiloilla aiotaan vaatia katettavaksi, ettei ammoniakkityppi pilaa ilmakehää. Miten nämä ammoniakkitypet eroavat toisistaan?
Lantaa ei saisi ajaa pattereihin, paitsi luomutiloilla, missä se on suotavaa. Miten luomulannan ja muun lannan ravinteiden liukeneminen eroaa toisistaan?
Lannoitteiden pintalevityskiellon tiukentamisella kaltevilla pellon osilla vähennetään ravinteiden huuhtoutumisriskiä. Miksi sitten moottoritien penkoille saa levittää yhdyskuntalietettä? Vaadin, että myös valmisteilla olevaan nitraattidirektiiviin päivitetään samat ehdot kaikille, olipa sitten viherrakentaja tai viljelijä.
Sallitut ravinnemäärät on oltava kaikkien viljelykasvien osalta sellaiset, että niillä pystytään tuottamaan laadukasta kunnollista satoa. Ei saa olla niin, että muita maita kireämmillä säädöksillä lopetamme mm. tärkkelysperunan viljelyn. Varastoaltaat perunan solunesteelle eivät tule ilmaiseksi.
Nitraattidirektiivillä rajoitetaan nitraattien pääsyä vesiin. Esimerkiksi Ruotsi on määritellyt pilaantumisalttiita riskialueita. Suomessa sovelletaan samaa suojelutasoa koko maassa, sen sijaan että määriteltäisiin vyöhykkeitä. Nitraattiasetus koskee kaikkia maatiloja riippumatta siitä, onko tila sitoutunut ympäristötukeen. Nitraattidirektiivin aiheuttamia velvoitteita ei korvata viljelijöille.
Anne Kalmari
kansanedustaja (kesk.)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
