HELLAN KULMALLA Lampaansyöjä
Taas on se aika: lampaan vuoro nousta ruokasivuille ja otsikoihin. Pääsiäinen sen tekee edelleen, vaikka tarjonta ja myös kulutus ovat viime vuosina muuttuneet ympärivuotisemmiksi.
Tietysti on hienoa, että sesonki pitää pintansa.
Karitsanpaisti pääsiäisenä ei ole minulle itsestäänselvyys, vaikka kulutan lampaanlihaa vuodessa moninkertaisesti keskivertokuluttajaan verrattuna. Lampaiden parissa kasvaneena olen tottunut syömään karitsanviulua jouluna ja monena muuna juhlapäivänä – joihin se muuten sopii myös aivan mainiosti.
Pääsiäisenä jäätiin monesti ilman, kun lampuri-isä ei hennonut jättää viimeistäkään paistin kyselijää ilman. Ilman moni kyllä siitä huolimatta jäi ja jää varmaan tänäkin vuonna.
Silti onnekkaita on tänä pääsiäisenä aiempaa enemmän. Tuotanto on kasvanut ja kotimaista karitsaa saa monesta ruokakaupasta. Nyt jos joskus kannattaa siis kokeilla.
Eikä kannata hätääntyä, vaikka jäisikin ilman sitä klassista viulua. Kokemuksesta voin kertoa, että pääsiäispöydän kunkku voi yhtä hyvin olla vaikka pitkään haudutettu mausteinen pata niska- ja lapapaloista, mehevät potkat tai suussa sulavat kyljykset.
Netti on reseptejä pullollaan, ja laadukkaan raaka-aineen kanssa on lähes mahdoton epäonnistua.
Kokeneen lampaansyöjän ei kannata vierastaa karitsaa vanhempaa eläintä, kunhan pysytään kotimaisessa.
Yhdeksi omista suosikeistani on vuosien varrella noussut lampaan, siis yli yksivuotiaan eläimen, filee. Se on yhtä pehmoista ja mureaa kuin karitsan filee, mutta voimakkaamman makuista. Se sopii rohkeille lampaansyöjille.
Vaikka pääruuat vaihtuvat, yksi lammasherkku pääsiäisissäni pysyy. Aitoa savupalvattua karitsaa on saatava. Sitä isäkin sentään onnistuu aina jonkin palan säästämään omaan pöytään.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
