Suurten ratkaisujen kesä
UUTISTAUSTA
Kun Yhdysvaltain presidentti Barack Obama viime viikolla saapui Israeliin – ensimmäisen kautensa aikana hän ei tärkeimmän liittolaisensa luo ehättänyt lainkaan – hänen kulkuaan ohjaamaan oli kentän pintaan vedetty punainen viiva.
Kun vieras ei heti osannut sitä seurata, vaan vartija joutui osoittamaan tietä, Obama kysyi naurahtaen vastaanottajaltaan pääministeri Benjamin Netanjahulta: ”Onko tämä sinun punainen viivasi?”
Isot pojat laskivat leikkiä vakavilla asioilla. Obama viittasi isäntänsä viimesyksyiseen puheeseen YK:n yleiskokouksessa, jossa tämä ilmoitti, että tuleva kesä on takaraja, punainen viiva, Iranin ydinaseen kehittelyn pysäyttämiselle. Jos neuvottelut eivät siihen mennessä tuota tulosta, Israel varaa itselleen oikeuden ryhtyä muihin toimiin.
Iranin ydinohjelman osalta Yhdysvallat ja Israel ovat yhtä mieltä siitä, että lopullista päätöstä ydinaseen hankkimisesta ei Iranissa vielä ole tehty.
Ne ovat samaa mieltä myös siitä, että tämä päätös tehdään, kun Iran on rikastanut tarvittavan määrän aseisiin kelpaavaa uraania ja kun kaikki teknologiset valmiudet aseen valmistamiseksi ovat olemassa.
Ne ovat eri mieltä siitä, milloin tuo hetki koittaa: Ensi kesänä, sanoo Israelin tiedustelu, vasta parin vuoden kuluttua, sanoo Yhdysvallat.
Arviot eroavat, koska Iran näkee paljon vaivaa johtaakseen kansainvälistä yhteisöä harhaan ja salaa toimintaansa kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n tarkastajilta. Iran on rikastanut uraania yli oman rauhanomaisen ydinohjelmansa tarpeen, mihin sillä on täysi oikeus. Mutta historia ei tunne tapausta, jossa joku maa olisi rikastanut uraania vain huvin vuoksi.
Samalla kun Iranin ydinohjelma kaikista YK:n määräämistä talouspakotteista huolimatta etenee nopeasti, kehitystä kohti tuhoisaa yhteenottoa yritetään padota kahdella suunnalla yhtaikaa.
Diplomaattisia neuvotteluja Iranin ydinohjelman valvonnasta käydään kuumeisesti Almatyssa ja Istanbulissa EU:n korkean edustajan Catherine Ashtonin johdolla.
Lähtökohtana on pattitilanne. Iran vaatii, että siihen kohdistetut pakotteet on poistettava ennen kuin ydinohjelmasta voidaan keskustella. Muut ovat sitä mieltä, että pakotteet poistetaan, kun ydinohjelman valvonnasta on sovittu. Tästä takalukosta on nyt päästy millin verran eteenpäin.
Toisella rintamalla valmistellaan joukkotuhoaseista vapaata Lähi-itää koskevaa sopimusta. Alun perin viime vuoden joulukuuksi Helsinkiin suunniteltu konferenssi ei toteudu tänä keväänäkään.
Sen sijaan Genevessä pidetään huhtikuun lopulla ydinsulkusopimuksen määräaikaistarkastelua valmisteleva kokous. Siellä alivaltiosihteeri Jaakko Laajavan johtaman suomalaisen valmisteluryhmän työ saanee osakseen yleistä kiitosta ja tunnustusta, kuten sai vuosi sitten Wienissäkin, mutta muuten hanke tuskin sen kummemmin etenee.
Nyt kun Israel on halukkaampi ymmärtämään, että sopimuksen aikaansaaminen voisi olla sille itselleen eduksi, arabimaat ovat puolestaan vetämässä liinoja kiinni.
Valtaan on noussut joukko uusia poliitikkoja, joiden kokemus kansainvälisistä ongelmista perustuu Israelin vastaisten iskulauseiden toistelemiseen. Istuminen samaan pöytään älykkäiden, mutta häikäilemättömien israelilaisten kanssa pelottaa.
Mukavampi on uskotella, ettei Israelin valtiota ole edes olemassa.
Meitä lähempänä presidentti Vladimir Putin kertoi toissa viikolla ymmärtävänsä, miksi Josef Stalin aloitti talvisodan, ja arveli hänen saavuttaneen komeasti tavoitteensa.
Siihen liittyen sain Virosta tiedustelun: ”Vieläkö teillä Suomessa on niitä, jotka eivät ymmärrä, mitä Putinin lausunto talvisodasta merkitsee?”
Bolshevikkien romahdus vuonna 1991, mikä Putinin mukaan oli aikamme suurin geopoliittinen katastrofi, siirsi Venäjän ulkorajoja satoja kilometrejä kohti Moskovaa Baltiassa, Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Kaukasiassa. Aikooko Putin korjata tämän bolshevikkien kurjan aikaansaannoksen jo ensi kesänä, vai odottaako talveen?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
