Maataloustuki ei paisuta valtion budjettia – osuus laskenut koko 2000-luvun ajan

Kuva: Jukka Pasonen

Maatalouden osuus valtion budjetissa on laskenut koko 2000-luvun ajan. Valtio käyttää maatalouteen reilut 2,5 miljardia euroa vuodessa, kun samaan aikaan valtion kokonaiskustannukset ovat paisuneet 35,8 miljardista 59 miljardiin euroon.

Syynä maatalousmenojen tasaisuuteen on jäykkä maatalouspolitiikka ja EU:n tukipolitiikan uudistusten puute. Seurauksena joustavuutta haetaan vuosittain värkätyillä kriisipaketeilla. Ne ovatkin olleet viime vuosien näkyvintä maatalouspolitiikkaa.

Pellervon taloustutkimuksen maatalousekonomistin ­ Tapani Yrjölän mielestä tämä kertoo, että politiikka ei toimi. Maatalouden rakenteita ei ole juuri pystytty muuttamaan, joten turvaudutaan erikoiskeinoihin.

Kustannusten nousua hillitsee myös, että maataloustukien tasot eivät ole nousseet. Se on Yrjölän mukaan kansainvälisen linjan mukaista.

Sen mukaan tukien merkitys maataloudessa vähenee. Näin odotetaan käyvän myös seuraavan EU:n budjettikauden taitteessa vuoden 2021 vaihtuessa. Silloin EU-tukien odotetaan laskevan.

”Taustalla on ajatus, että tuloja tulisi markkinoilta. Kehitys lähtee WTO:sta asti”, Yrjölä sanoo.

Maailman kauppajärjestö WTO katsoo maataloustukien olevan vapaan kilpailun esteitä.

Maatalouskustannukset eivät kasva automaattisesti edunsaajien lisääntyessä. Poliitikoiden on käytännössä mahdoton estää kulujen kasvua, jos esimerkiksi työttömien määrä kasvaa. Työttömyystukiin kuluukin miljardi euroa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Lisäksi menoja kasvattavat eläkkeet, asumistuki ja sairausvakuutukset. Saajia on entistä enemmän ja indeksikorotukset tekevät oman osansa.

Maatalouden budjetti koostuu pääasiassa tuista. Ne on määrätty kiinteiksi ja niitä voi muuttaa vain erillisillä päätöksillä ja luvilla. Indeksikorotuksia ei tehdä.

Erityistilanteissa Suomi voi maksaa tukia omasta pussistaan, mutta silloinkin niissä on katto. Esimerkiksi vuonna 2016 velkaisille tiloille suunnattiin väliaikainen tuki, joka oli osa vuoden 2015 kriisipakettia. Potti oli 15 miljoonaa euroa. Tuki maksettiin EU-työkalun, de minimis -tuen avulla. De minimis tarkoittaa tukea, jolla on vain vähän merkitystä kokonaisuuden kannalta, eikä se vääristä kilpailua. Siksi se on myös rajattu. Yhdelle maatilalle voidaan maksaa korkeintaan 15 000 euroa kolmen vuoden aikana.

Maatalouden osuus Suomen bruttokansantuotteesta on noin kaksi prosenttia. Esimerkiksi maanpuolustuksen kustannukset ovat noin 1,3 prosenttia.

Maatalouden osuus valtion menoista on 4,5 prosenttia. Suurimmat menoerät ovat sosiaaliturva, koulutus ja kuntien valtionosuudet.

Kuluihin tuli pysyvä nousu vuonna 2009. Finanssikriisin seurauksena valtio otti yli kahdeksan miljardia euroa lainaa. Edellisenä vuonna valtio jäi miljardin euron verran voitolle. Velanotto on jatkunut siitä lähtien, ensi vuodelle ennakoidaan 1,7 miljardin lisävelkaa.

Kaukaiselta vaikuttaa vuosi 2000. Silloin valtion kassa karttui 3,5 miljardilla eurolla. Seuraavana vuonna ylijäämä oli kaksi miljardia.

Vaikka valtion kulut kasvavat, kasvavat myös tulot. Arvonlisäveron tuotto on yli kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Ensi vuonna sitä ennakoidaan kertyvän 18,8 miljardia euroa. Suomalaisten ja yritysten tulojen perusteella kannettavat verot ovat nousseet 9,4 miljardista 19,8 miljardiin.

Myös elintaso on kohentunut. Valtion menojen osuus bruttokansantuotteesta on pysynyt 25:n ja 30 prosentin välissä lähes koko 2000-luvun.

Valtion budjetissa on hauska tulojen lähde: sekalaiset tulot. Kyse ei ole mistään pikkusummasta, sillä sekalaisia tuloja oli viime vuonna 5,3 miljardia euroa.

Niistä 936 miljoonaa euroa tuli maa- ja metsätalousministeriön (MMM) hallinnonalalta. Suurin osa näistä tuloista tuli EU:sta. EU:n maataloustukirahastosta tuli 544 miljoonaa ja maaseudun kehittämiseen 310 miljoonaa euroa.

Erilaisia lupamaksuja sekalaisista tuloista oli 25,7 miljoonaa euroa. Suurin oli riistanhoitomaksut, kymmenen miljoonaa. Kalastonhoitomaksuja kertyi 8,7 miljoonaa ja hirvieläinten metsästysmaksuja 3,4 miljoonaa euroa.

Niillä ei vielä paljoa koko toimialaa rahoiteta, maa- ja metsätalousministeriön talousjohtaja Jukka Nummikoski sanoo.

”Kalastonhoitomaksuilla tuskin saadaan rahoitettua kaikkia investointeja, kuten kalavesien kehittämisen menoja. Maksuja kanavoidaan eteenpäin vesialueita hoitaville ja vesialueiden omistajille”, hän kertoo.

Lue myös:

Maataloustukia kritisoivien toive on toteutumassa