Lehmätarinoistasyntyi väitöskirja

Suomalaisten lehmäaiheisista tarinoista on syntynyt väitöskirja.

Filosofian maisteri Taija Kaarlenkaski käytti Kertomuksia lehmästä -väitöskirjansa aineistona Suomalaisen Kirjallisuuden seuran ja Maaseudun Sivistysliiton vuonna 2004 järjestämään lehmäaiheiseen Ei auta sano nauta -kirjoituskilpailuun lähetettyjä tekstejä. Maaseudun Tulevaisuuden lukijat ovat saaneet lukea näitä tekstejä Viikon lehmä -vinjetin alla.

Kaarlenkaski tarkasteli perinteentutkimuksen väitöskirjassaan ihmisen ja lehmän kulttuurisen suhteen rakentumista kirjoitetuissa kertomuksissa.

Ihmisten ja nautojen suhteiden keskeinen piirre on ristiriitaisuus. Nauta on tuotantoeläin ja sellaisena ihmiselle hyödyn väline. Samalla se on olento, johon voi kiintyä voimakkaastikin.

Suomalaisesta karjanhoidosta kirjoituskilpailuaineistossa rakentuva ”suuri kertomus” painottaa karjatalouden pienimuotoisuutta ja nautojen historiallista ja yhteiskunnallista merkitystä ravinnontuottajina.

Kirjoittajat esittävät usein kritiikkiä nykyaikaista laajamittaista ja teknologisoituvaa eläintuotantoa kohtaan.

Tutkimus osoittaa myös, että karjanhoitoon kytkeytyvät vahvasti ruumiillisuuden, sukupuolittuneisuuden ja tunteiden näkökulmat.

Nautojen yksilöllisyyttä painotettiin monissa yhteyksissä ja niitä voitiin kuvailla työkavereina, jopa ystävinä.

Sekä karjanhoitotyön että muiden kohtaamisten yhteydessä nautoihin voidaan luoda hyvin vahvoja tunnesiteitä. Tunteellinen ja välineellinen suhtautuminen eivät sulje toisiaan pois, vaan ne ovat karjanhoidossa jatkuvasti läsnä. MT

FM Taija Kaarlenkasken väitös-

kirja Kertomuksia lehmästä –

Tutkimus ihmisen ja kotieläimen kulttuurisen suhteen rakentumisesta tarkastetaan 10.11. Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa.

Avaa artikkelin PDF