Yhä useampi poro syö myös tehdasrehua
Teollisten rehujen syöttäminen poroille on yleistynyt.
Viime vuonna porotalous hankki teollisia rehuja noin 20 miljoonaa kiloa, mikä oli lähes kolmanneksen edellisvuotista enemmän.
”Valmistuksessa tehtiin ennätys”, Pohjois-Suomen myyntipäällikkö Risto Välimaa Suomen Rehulta kertoo.
Syksy lisäsi rehun kulutusta, koska ruokinta jouduttiin aloittamaan aikaisin. ”Poromiehillä on nyt tiukka tilanne.”
Välimaan mukaan sääolot vaikuttavat poronrehujen menekkiin paljon, mutta ruokinta on muutenkin selvästi voimaperäistynyt.
Porojen rehuissa tuotevalikoima on kapea.
Runsasta puolta Suomen poronrehumarkkinasta hallitseva Suomen Rehu valmistaa kahta täysrehua: miedompaa ja väkevämpää. Niitä viedään myös Ruotsiin ja Norjaan.
Lisäksi yhtiö toi viime syksynä markkinoille uutuuden, erikoisrehun nälkäisten porojen kuntouttamiseen. Tuote sopii myös kilpaporojen ruokintaan.
”Pitkästä aikaa tuli uutta poroille. Selvästi on nähtävissä, että tarve kasvaa.”
Välimaa kertoo, että Ruotsissa puhutaan jo porojen seosrehuruokinnasta. ”Porotalous muuttuu, kuten kotieläintuotanto.”
Utajärvellä sijaitsevan Kinnusen Myllyn hallituksen puheenjohtaja Eero Kinnunen toteaa, että pororehujen kokonaiskulutus on kasvanut lyhyellä aikavälillä noin 10 miljoonasta kilosta lähes 20 miljoonaan kiloon.
Kinnusen osuus markkinoista on vajaa puolet, 6–7 miljoonaa kiloa vuodessa.
Yhtiön valikoimassa on kaksi eri vahvuista rehua poroille. Niiden osuus Kinnusen Myllyn koko tuotannosta on noin viidenneksen.
Rehu koostuu ohrasta, kaurasta ja vehnäleseestä.
Valkuaista on niukasti, sillä porojen ruokinta on aloitettava varovasti niiden siirtyessä luonnosta tarhoihin, Kinnunen kertoo.
”Viime vuosi oli poronrehujen myynnissä yksi suurimpia, ellei suurin”, myyntijohtaja Thomas Fagerholm Raisioagrolta kertoo.
Kulutuksen kasvaessa rehujen menekki on myös siirtynyt säkkitoimituksista enemmän irtorehun suuntaan.
”Porokarjojen koko kasvaa ja varastointimahdollisuudet paranevat. Irtorehu sopii tarharuokintaan.”
Raisioagron osuus poronrehumarkkinoilla on Fagerholmin mukaan melko pieni, mutta tuoteryhmä kiinnostaa kovasti.
Rehu valmistetaan pääasiassa Ylivieskan tehtaalla.
”Yksi syy tehdasvalmisteisten rehujen suosioon on varmaan helppokäyttöisyys”, arvioi erikoistutkija Jouko Kumpula Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen porotalousyksiköstä Inarin Kaamasesta.
Väkirehuja pystyy kuljettamaan pitkälle ja käyttämään helposti myös maastoruokinnassa poronhoitoalueen pohjoisimmissakin osissa.
Etelä- ja keskiosissa porot kootaan usein kevättalveksi tarhoihin, joiden yhteydessä rehua on mahdollista varastoida.
”Silloin voi tilata isoja määriä ja kilohinta on edullisempi.”
Kumpulan mukaan väkirehuja käytetään sekä säilörehuruokinnan täydennyksenä että vaihtoehtona. Lisäksi poroja ruokitaan kortteella, lehtikerpuilla ja poronhoitoalueen ulkopuolelta ostetulla jäkälällä.
Teollisten rehujen maistuvuus on Kumpulan mukaan nykyisin hyvä ja rehujen sisältö sopii poroille.
On vain muutamia paliskuntia, joissa poroille ei anneta lisärehua.
Lisäruokinnan syitä ovat luontaisen talviravinnon vähentyminen ja halu tehostaa tuotantoa.
”Luonnonoloissa vuosien välillä on enemmän vaihtelua, ruokinnalla sitä pystytään tasaamaan.”
Toisaalta ruokinta nostaa kustannuksia huomattavasti. Kumpula arvioi, että pitkän lisäruokintakauden kulut syövät kovimmillaan noin puolet porotalouden tuloista.
”Se on kallista ja muuttaa poronhoidon luonnetta. Luonnonlaitumia pitäisi koittaa elvyttää ja palauttaa käyttöön.”
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
