Joulukuusi matkaan jo käy
Seppo ja Markku Räsänen pussittavat kuusia outokumpulaisen metsäviljelmän reunalla, josta iso osa on jo kerätty. Lari Lievonen Kuva: Viestilehtien arkistoOUTOKUMPU (MT)
Tuomiahon taimiston yrittäjä Markku Räsänen ei tiedä, ovatko joulukuuset riesa vai rakkaus. Kuusimetsälle hän apurinsa Seppo Räsäsen kanssa marras–joulukuun vaihteessa kuitenkin lähtee, vaikka olkapää on tohjona suksilla kaatumisen jäljiltä.
Pureva viima käy pohjoisesta, onneksi lunta on maassa vain vähän. Puiden oksilla sitä ei ole lainkaan.
”Kuusien kaadon kannalta tämä on ihanteellinen sää. Meiltä toimitetaan muutamia satoja kuusia suoraan myyjille, jotka ovat ne varanneet ja ostavat omalla riskillään.”
Räsänen sanoo keskittyvänsä ennen kaikkea puuntaimien tuotantoon. Niitä häneltä lähtee monelle muulle kuusiviljelijällekin.
Joulukuuset tuovat vain muutaman prosentin koko metsätilan ja taimiston liikevaihdosta.
”Aiemmin kuusia saattoi mennä Keski-Suomeen ja Tampereelle saakka, mutta nyt toimimme Joensuun seudulla.”
Räsänen harmittelee, ettei ole perustanut kunnon joulukuusimetsää pellolle. Se olisi paras paikka hoitaa aluskasvillisuus pois ja tehdä vuotuiset leikkaukset.
Metsän keskelläkin kuuset kasvavat hyvin, mutta maasto on leikkaukselle ja korjuulle vaativa.
Työtä kuuset vaativat paljon, koska joka puun luona on pysähdyttävä vuosittain.
Kun puu on rinnan korkeudessa, vuosikasvuja aletaan puolittaa, jotta kuusesta saadaan tasaisen tuuhea. Työ on tehtävä käsin ja harkiten.
”Taiteilijahan tässä olla pitää”, Räsänen naurahtaa.
Hän näyttää, miten pitkillä oksasaksilla kuuset saavat symmetristä muotoaan.
”Kuusen kasvattaminen vaatii ennen kaikkea pitkää pinnaa. Esimerkiksi paljon kasvatettu mustakuusi kasvaa joulukuuseksi kymmenessä vuodessa, tavallinen suomalainen kuusi tarvitsee onnistuessaan hieman vähemmän aikaa.”
Joulukuusenkasvattajan pahimpia vihollisia ovat myyrät ja metsäkauriit. Hirvet eivät onneksi kuusia syö.
Räsäsenkin metsikössä kymmenisen vuotta sitten myyräkanta tuhosi ison osan kuusista.
”Pintakasvillisuuden kitkeminen on paras keino torjua myyriä.”
Metsätalousinsinööriksi opiskellut Räsänen aloitti taimiston maatalouden sivuelinkeinona. Lihakarjasta hän luopui vuonna 1994. Peltoviljelyä tilalla on edelleen, mutta tilan pääelinkeino on taimien kasvatus ja metsätalous.
Joulukuusten keskihinta Pohjois-Karjalassa jää alle 50 euron. Siitä kauppahinnat Etelä-Suomessa yleensä vasta alkavat.
Kymmenessä vuodessa viljelykuuset ovat vallanneet markkinat.
Iso kannattajakuntansa on esimerkiksi serbiankuusella, jonka neulasten raot taittuvat hopean värisiksi. Mustakuusi on puolestaan hyvin tumman, jopa sinertävän, vihreä. Suomalainen metsäkuusi erottuu syvän vihreänä ja hennoilla neulasillaan.
Myös mäntykasveihin kuuluva pihta on levinnyt Euroopasta suomalaistenkin suosimaksi joulupuuksi ja havukoristeiden materiaaliksi.
”Kestävyyseroja on. Serbiankuusi taitaa olla se viimeisimmäksi karistaja. Olennaista on, ettei puu pääse sulatuksen jälkeen vetämään ilmaa putkistoihinsa. Se pitää lämpimään tuotaessa sulattaa vesiastiassa varovasti.”
Räsänen jättää kuusiin myös leikkausvaraa: 20 sentin sahaus kannasta tekee puulle hyvää.
Taimihalleista muovikate on poistettu talveksi. Pienet tänä kesänä kylvetyt taimet talvehtivat parhaiten lumen alla.
Kiire alkaa huhtikuussa, jolloin tarvitaan palkattua kausityövoimaa pakkaukseen ja ”näpläyshommiin”. Kylvö hoituu koneella, mutta töitä, muun muassa harvennusta ja perkaamista, riittää vajaan miljoonan taimen taimistolla noin viidelle ammattityöntekijälle.
”Heinä–elokuun kiireeseen nuorisoa palkataan jopa 15”, Räsänen kertoo.
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
