Ironia vaarantaa terveytesi

Emme olisi tarvinneet EU:n tuomioistuimen päätöstä kertomaan, että nuorta hedelmällistä naista ei kannata palkata töihin. Tietäähän sen jo Pirkkokin, että kannattaa pysytellä nuorissa miehissä.

Oletetaanpa kuitenkin, että Pirkko Ruohonen-Lerner on ihan oikeasti viljellyt ironiaa viisaalla tavalla (vaikka onkin jostain käsittämättömästä syystä vallinnut poliitikon uran). Hän siis onnistui käynnistämään itsensä uhraten tuiki tarpeellisen keskustelun työelämän tasa-arvosta.

Totuushan on, että Suomessa puhtaasti työnantajan kannalta on varmempaa palkata mies. Tietenkin miehen palkatessa saattaa saada laiskimuksen, joka tekee vain kolmanneksen siitä, mitä keskivertonainen tekisi. Mutta mies ei kovin todennäköisesti jää edes lyhyelle hoitovapaalle niin pienen jutun kuin oman lapsensa takia.

Sukupuoleen perustuva syrjintä on toki kielletty työelämässä. Kattavasti laaditussa

tasa-arvolaissa on kielletty sekä suoraan sukupuoleen perustuva että välillisiin sukupuoliominaisuuksiin perustuva erottelu. Muun muassa raskaus, synnytys, vanhemmuus ja perheen huolto mainitaan oikein erikseen.

Laissa on myös velvoite, että työnantaja edistää yhtäläisesti sekä naisten että miesten urakehitystä. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisestakin lakiteksti huolehtii.

Laki olisi kuollut kirjain, ellei sen soveltamista edistettäisi ja valvottaisi. Sitä varten sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimii tasa-arvolautakunta. Se voi lätkäistä uhkasakon määräyksien rikkojalle.

Paperilla kaikki on siis hyvin. Käytännön ratkaisut tehdään kuitenkin usein perheen sisällä. Kun keskimääräinen lapsiperhe elää niukkuudessa, pienempipalkkainen jää kotiin hoitamaan lapsia.

Urosten johtamassa maailmassa miehillä on jo uran alkuvaiheessa usein vaimoaan suuremmat tulot. Ero vain syvenee, koska kotona olevalle naiselle ei uraputki avaudu eikä palkankorotuksia kerry.

Yhteiskunnan kannalta on vaarallista, jos uusia kansalaisia ei synny. Kannattaisi siis luoda sukupuolia tasa-arvoistava järjestelmä, jossa työnantaja ei ole naisen kautta maksumies.

Ai niin, eihän se käykään. Se kun vaatisi jonkinlaisia veroja ja tappaisi sitä kautta Suomen viimeisenkin kilpailukyvyn. Eikä se varmaan sopisi EU:n ja OECD:n kanssa solmittuihin vapaakaupan raameihinkaan.

Jos kuitenkin leikittelisi ajatuksella, että lapsenteon taito olisikin suunnaton etu eikä karmea taakka, niin miten kävisi miehen euron? Olisiko se vain 70 senttiä naisen eurosta?

Entä jos Björn olisikin Brita? Nyökyteltäisiinkö hänellekin, että kyllähän noin kovan työnaisen kuuluukin saada tuhansia kertoja kovempaa liksaa kuin niiden pihalle potkimiensa duunarien? Ja julkaistaisiinko kaikkialla hänen laukomiaan puolitotuuksia vailla eettisyyden tai moraalin jarruja?

Ironia on vaarallinen laji. Siinä tulee läpsäisseeksi molemmille sivuille. Sekä niitä, jotka pitävät asiaa hyvänä totuutena, että niitä, jotka närkästyvät moisesta hölmöydestä.

Ironian viljelijän pitää varautua, että saa itsekin molemmille poskilleen, kun kuulijalle selviää, ettei se ihan tosissaan ollutkaan. Siitä voi myös jäädä ikuinen väärä leima. Pirkko Ruohonen-Lerner otti siis poliittisen uransa kannalta suuren riskin, jos ja kun hän naljaili näin merkittävässä asiassa.

Poliitikoilla on taipumus ottaa irti kaikki mahdollinen, jos toisen – tai oman – puolueen jäsen menee mokaamaan julkisesti. He ymmärtävät tahallaan väärin, kärjistävät lisää eivätkä voi vastustaa, kun näkevät käännetyn selän. Sitä pitää puukottaa.

Tämä on tuttua meille kolumnisteille. Käytämme samoja keinoja.

Jos siis ajattelit antaa palautetta tästä tyhmästä kolumnista, ole varovainen: Jonkin lauseen kätköissä saattaa piillä ironiaa.

Jos edelleen aiot antaa palautetta, ja jos kuulut äärioikeistoon, älä vaivaudu. Tiedän jo entuudestaan, että olet äärimmäisen oikeassa. Äläkä sinäkään, joka kuulut äärivasemmistoon, koska tiedän, että olet niiiin takavasemmalla.

Jos taas olet siltä väliltä, sinunkaan ei kannata yrittää: Minäkin olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista vain tavan ja palkan vuoksi.

jukka.pasonen@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF