Ahman aika verottaa poroja rajulla kädellä
Kemin-Sompion paliskunnan poromiehet Antti Merivirta (vas.) ja Jani-Petri Marjala poronraadon luona Venäjän rajan tuntumassa rajavyöhykealueella.Viimeisen kolmen viikon aikana ahmat ovat tappaneet paliskunnan alueella reilusti yli sata poroa. Petri Uutela Kuva: Viestilehtien arkistoPaliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila kuvailee tilannetta suurpetojen kanssa kohtuuttomaksi poronhoitoalueella.
”Ahma tappaa poroja lumen aikaan ja karhu jatkaa sulan maan aikaan siitä, mihin ahma jäi. Susia ei ole poronhoitoalueella paljon, mutta susilaumat ovat etenkin itärajan riesa.”
Ruotsissa ja Norjassa ahmoja tapetaan luvan kanssa. ”Meillä pitäisi myös olla mahdollisuus poistaa ainakin ne yksilöt, jotka aiheuttavat eniten vahinkoa.”
Suomessa ahman kannanhoitosuunnitelmaa vasta valmistellaan. Paliskuntain yhdistys vaatii, että suunnitelmaan on sisällytettävä poistolupien mahdollisuus.
Viimeksi 1980-luvulla ahmoja on siirretty pois poronhoitoalueelta.
Ahmakannan koosta on huonosti tietoa, vielä huonommin kuin susikannasta, sanoo Ollila.
Koska ahmojen tekemät vahingot rajoittuvat Pohjois-Suomeen, eivät ne ole herättäneet juuri kiinnostusta etelässä. Ahma on jäänyt muiden kiinnostampien petojen jalkoihin, kuvailee Ollila.
Viime vuonna tehtiin ennätysmäärä petovahinkoilmoituksia, löytyneitä poronraatoja oli yli 5 100.
”Luku sisältää vain löydetyt porot. Tutkimusten mukaan löydettyjen porojen osuus on vain viidesosa tapetuista”, painottaa Ollila.
Pedot ovat tappaneet Kemi-Sompion paliskunnan alueella runsaat 100 poroa viimeisen kolmen viikon aikan.
”Petovahingot ylipäätään ovat lisääntyneet vuosi vuodelta. Katsotaan miten pitkään meillä riittää rahat raatojen etsimiseen maastosta”, toteaa Kemi-Sompion paliskunnan poromies Antti Merivirta.
”Porot ovat hangen pohjalla, mutta ahma pysyy pinnalla”, hän kuvailee tämänhetkistä tilannetta.
Maastosta löytyy niin kuolleita kuin henkitoreissaankin olevia poroja.
Osaa poroista ahma vain vahingoittaa repimällä niiden silmät tai puremalla niskaa niin, että poro halvaantuu. Näin se varmistaa, että saalis säilyy hengissä, mutta ei pääse pitkälle.
”Ahma osaa myös syödä elävästä porosta ulkofilettä niin, että poro säilyy edelleen hengissä”, kertoo Merivirta.
SARI PENTTINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
