Väki vieraantuu maistaanja metsähygienia pettää
Elimäkeläinen maanviljelijä Hannu Ruokola on poikkeus maamme metsänomistajakunnassa. Hän asuu lähellä metsiänsä ja tarkkailee puiden kuntoa säännöllisesti.
Ruokola korjaa lumen murrot, tuulenkaadot ja kaarnakuoriaisten vikuuttamat puut metsästä nopeasti eivätkä tuhohyönteiset pääse lisääntymään ja leviämään lähipuihin.
Metsäneuvoja Markku Saarekas muistelee kaiholla 1980-lukua. Kylillä asui paljon väkeä. Metsänomistajilla oli moottorisahat ja traktorit, tuhopuut korjattiin nopeasti polttopuiksi tai lankuiksi sirkkelöitäväksi. Metsät olivat hyvän hygienian takia terveitä.
”Onneksi ei ollut kuin 6–7 rungossa viime syksynä kirjanpainajia”, Ruokola sanoo. Hän ja Saarekas pelkäävät, että onni voi olla väliaikainen. Lähialueiden metsissä oli mittava tuho, josta voi levitä hyönteisiä Ruokolan kuusikoihin.
Saarekasta askarruttavat kovat korvausvastuut. Isolla osalla metsänomistajia ei ole välttämättä asiantuntemusta eikä mahdollisuuttakaan tarkastaa metsiänsä.
Jos ei ole millään tavoin ulkoistanut tarkastuksia kenellekään, voi kova korvausvaatimus yllättää.
Tähän asti Suomessa ovat tiettävästi vain uiton yritykset korvanneet naapurusten hyönteistuhoja rantojen pudotuspaikkojen liepeillä. Sellumännyistä levinneet ytimennävertäjät ovat syöneet männiköitä harsuiksi.
Saarekas kysyy, kuka ostaja lähtee hakemaan muutaman kymmenen kuusen erää kesällä peltojen takaa? Savipelto kestää kuivana rekalla ja koneella ajoa, mutta entä jos kesken hakkuuta sade liettää maat pettäviksi?
Ruokola saa metsäänsä tutkijan kesäksi. Tarkoitus on verrata pyyntipuiden saalistustehoa. Osa puista on varustettu koiraskirjanpainajan naaraita houkuttavalla tuoksuaineella eli feromonilla. Vertailupyydyksenä on ihan tavallista tuoretta kuusta, jonka pihka houkuttaa hyönteisiä.
JUHA AALTOILA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
