Vuoden turhakkeeksi valittu fleece on vain jäävuoren huippu – "Koko yhteiskunta myllyttää mikroroskaa"

Luontoon joutuva muovi ei katoa, vaan silppuuntuu ympäristöä rasittavaksi mikromuoviksi. Ongelmia aiheuttavat myös muovien kuljettamat kemikaalit. Kuva: Jarkko Sirkiä

Itä-Suomen yliopiston tutkijan Samuel Hartikaisen mielestä on hyvä, että mikromuovien ympäristörasitus nousee julkisuuteen vuoden turhakkeeksi valitun fleecen kautta.

Samalla kannattaa kuitenkin muistaa, että ongelma ei hoidu päiväjärjestyksestä yksittäisen tuotteen välttelyllä tai kiellolla. Mikromuovia kulkeutuu ympäristöön lukuisista eri materiaaleista ilman, maan ja veden kautta.

"Entäs kaikki muut tekstiilit? Kengänpohjista ja vaatteista irtoaa muovia muutenkin kuin pesussa. Koko yhteiskunta myllyttää mikroroskaa, on se sitten fleeceä tai saappaanpohjaa."

Hartikaisen mielestä myös esimerkiksi hulevesien hallintaan pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Hulevedet päätyvät usein puhdistamatta vesistöihin. Hulevesien mukana kulkee muun muassa tiemaaleista ja autonrenkaista irtoavia hiukkasia.

Norjan ympäristökeskuksen arvion mukaan renkaiden kuluminen tieliikenteessä on suurin yksittäinen merten mikromuovin lähde. Joulukuussa 2014 julkaistun arvion mukaan rengaspöly tuottaa Norjassa yli 35-kertaisen määrän mikromuovia mereen kotitalouksien pyykinpesuun verrattuna.

Tarkkoja tietoja meren sisältämän mikromuovin eri lähteiden suuruudesta ei ole. Hartikaisen mukaan vesistöjen kemikaalisekoituksesta on vaikea päätellä, mistä lähteestä mikäkin hiukkanen on peräisin, sillä muovi ja kumi reagoivat ja muuttavat muotoaan matkan varrella.

Itse muovien lisäksi saastuttajia ovat muovien mukana kulkeutuvat lisäaineet, kuten pehmentimet, uv-suojat ja antioksidantit.

Kuopiossa rengaskumin ja muiden materiaalin määriä tutkitaan nyt viitostieltä Kallansiltojen viereisestä sedimentistä. Paikka on otollinen, sillä siltoja pitkin huristaa kymmeniä tuhansia ajoneuvoja vuorokaudessa.

Vesistöjen lisäksi mikromuovi voi olla ongelma myös maalla. Merten mikromuovi on vain ollut keskustelun polttopisteessä, koska meribiologit ovat nostaneet ilmiön ensimmäisinä esille.

"Vesistöissä mikromuovi on ehkä sen takia ongelmallisempi, että tilanne on hallitsematon. Maaperän mikromuovia voidaan ajatella hallittavan helpommin."

Maaperänkin mikromuovirasitusta on ryhdytty tutkimaan selvittämällä sen vaikutusta kastematoihin.

Jätevesipuhdistamoiden lietteiden muoviinkin on herätty. Monet viljanostajat kieltäytyvät ostamasta lietteillä lannoitettua viljaa.

Hartikaista arveluttaa, pilaantuuko lietteillä lannoitettu pelto pysyvästi. Nyt mikromuovien pitoisuuksia ei säädellä, mutta tulevaisuudessa voi olla toisin.

"Jos pellossa on mikromuovia, millä taikatempulla siitä saadaan enää ikinä luomupelto? Varsinkin, jos muovit haitta-aineineen jumittuvat sinne. Emme tiedä, käykö näin, vai karkaako pellossa oleva muovi vesistöihin – tässä asiassa on vielä paljon tutkittavaa."

Itä-Suomen yliopiston tuoreessa tutkimusprojektissa selvitetään mikromuovien sisältämien kemikaalien kulkeutumista eliöihin solutasolla.

Kuopiolaiset hoksasivat, että yliopiston farmasian laitoksen lääkekehitykseen suunnitelluilla tietokoneohjelmilla voidaan mallintaa myös mikromuovien käyttäytymistä. Tulevat tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, kulkeutuvatko muovihiukkaset tai niiden kuljettamat aineet solukalvojen läpi.

"Huono juttu, jos edes teoriassakaan näin on. Tämä on ihan uutta tutkimusta, heräsimme tähän mahdollisuuteen viime keväänä. Vaihdetaan vain mallien lääkeaineet muovissa esiintyviin lisäaineisiin tai muovin sisältämiin ympäristömyrkkyihin. Tällaista työkalua ei ole mikromuovitutkimuksen käytössä muualla kuin Kuopiossa."