Moton hytissä ehtii pohtia elämää
NASTOLA (MT)
Moton kopissa ehtii mietiskellä kaikenlaista. Unelmoidakin.
”Oma firma, liuta lapsia, asuttaisiin pääkallopaikalla, tehtäisiin töitä ja oltaisiin onnellisia. Ei sitä mies sen kummempaa elämässä unelmoi”, pohtii 22-vuotias Janne Kangassalo.
Vasemmassa nimettömässä kiiltelee tuore kihlasormus. Se kantaa lupausta avioliitosta.
”Toukokuun 5. päivä mentiin Minnan kanssa kihloihin. Tarkoitus on joskus tulevaisuudessa järjestää häät.
Janne on myös isäpuoli 3-vuotiaalle Emma-tytölle. Lapsirakas mies ei vaihtaisi elämäntilannettaan toiseksi.
”Muutamilla ystävillä on jo lapsia ja kyllähän sitä itsekin toivoo tulevaisuudessa niitä omia. Arki pikkulapsiperheessä on mukavaa. Eipä ehdi miettimään työasioita, kun temmeltää tytön perässä.”
Vuosi sitten pakasta vedetty Logsetin 8H Titan murahtelee matalasti ja TH75-hakkuupää tarttuu taas yhteen kallioisella rinteellä kasvaneeseen mäntyyn. Vain pari ranteenliikettä ja napin painallusta niin puu on kellistetty ja lajiteltu siisteihin kasoihin odottamaan ajokoneen saapumista.
Työn ääressä ehtii miettiä elämän tosiasioita. Myös rakkautta. Mies tarvitsee rinnalleen kumppanin, jonka kanssa jakaa ilot ja surut.
”Ei mulle sen sanominen ääneen tuota tuskaa. Minä rakastan Minnaa.”
Kangassalon Jannea kuunnellessa mielikuva tuppisuusta metsäkoneenkuljettajasta saa kyytiä. Tämä nuori mies on miettinyt asioita ja innostuu keskustelusta.
”Tämä työhän on palveluammatti. Pitää kuunnella asiakkaita ja metsänomistajia. Lutvia monenlaisessa keitoksessa.”
Politiikasta keskustelua ei herää, mutta elämästä senkin edestä.
Janne työskentelee isänsä Risto Kangassalon metsäkoneurakointiyrityksessä. Nastolalainen yritys työllistää kahdeksantoista miestä. Motoja on 6, ajokoneita 7, lavetteja 2 ja parilla kaivurilla tehdään maanmuokkauksia sekä kantojen nostoa.
”Isä aloitti metsäkoneurakoinnin jo 1985, jolloin en ollut vielä edes syntynyt. Nyt ymmärrän hyvin, että silloin oli järkevää miettiä kotitilalle muunlaisia tuloja.”
Kun peltoa on reilut 20 hehtaaria, pelkkä maanviljelys ei perhettä elätä. Karjastakin luovuttiin jo 90-luvun alussa.
”Meidänkin kylällä Mäkelässä oli ennen joka talossa elikoita. Nyt ovat kaikki alle 40 pään karjat hävinneet. Lehmiä taitaa olla kahdella tilalla jäljellä.”
Janne puhuu Jokelan tilasta pääkallopaikkana.
”Sinne se veri vetää, vaikka nyt asummekin Minnan ja Emman kanssa omakotitalossa vähän matkan päässä. Kerrostalossa en osaisi asua. Pitää olla kaiken aikaa jotain tekemistä. Ja sitähän maalla riittää.”
Isän askelten perässä metsä ja koneet alkoivat kiinnostaa.
”Isä antoi aina kokeilla kaikkea ja neuvoi. Eihän aina heti osannut samalla lailla tehdä, mutta kun yhä uudestaan neuvottiin, oppikin alkoi mennä perille. Nyt huomaan tekeväni monta asiaa ihan huomaamattani täsmälleen samalla lailla kuin isä.”
Metsäkoneen kuljettajan paras kaveri on kännykkä. Janne on laskenut, että työpäivien aikana tulee kuukausittain puhuttua yli 100 tuntia puhelimessa.
”Työkavereille, metsäyhtiöiden ihmisille, isäukkelille, kavereille ja Minnalle. Eniten varmaan työnjohtajalle. Ja toiseksi eniten Minnalle...”
Muu aika koneen hytissä ei todellakaan ole hiljaista. YleX ja SuomiPop -kanavat huolehtivat viihtyvyydestä.
”Kyllähän sitä vähän tulee itsekseen täällä lauleltua. Ja käännettyä oikein hyvän kappaleen kohdalla radion nupit kaakkoon. Sillä sitä ei aina kuule, kun puhelin soi.”
Moton koura tarttuu lahoon haapaan. Se päätyy isännänpuukasaan.
”Välillä pitää sanoa emännänpuiksi. Naismetsänomistajia on paljon. Jotkut haluavat tulla kutsutuksi emänniksi, osa isänniksi.”
Vaikka naismetsänomistajien määrä on kasvanut, usein asioita hoitaa kuitenkin perheen mies.
”Pariskuntia on paljon ja jostain syystä miehet hoitavat metsäasioita silloin aktiivisemmin – ainakin niillä savotoilla, millä minä olen savotoinut. Kuolinpesissä sen sijaan naiset voivat olla hyvinkin aktiivisia asianhoitajia.”
Yllättävän harva metsänomistaja saapuu paikan päälle, kun moto saapuu paikalle. Janne arvelee syyn löytyvän arkisista asioista:
”Jos asutaan kauempana ja ollaan päivätöissä, vaikeahan sitä on päästä irrottautumaan.”
Osa metsänomistajista on sen sijaan tarkkaakin tarkempia. Jotkut haluavat vaikuttaa siihen, mistä koneella ajetaan. Myös teiden kunnon heikkeneminen huolettaa.
”Eniten sanomista tulee katkonnasta. Rahahan se kiinnostaa ja tukista sitä tulee parhaiten.”
Nuori metsäkoneenkuljettaja kokee välillä olevansa kuin puun ja kuoren välissä.
”Isäntälinjan tukkia olisi kiva tehdä, mutta sahat eivät huoli huonolaatuista. Raakkipuista tulee sahoille valtavat tappiot ja yrittäjille sekä koneenkuljettajille tulee noottia, jos katkomme huonolaatuista.”
Janne on tulevaisuuden metsäkoneyrittäjä. Isä Risto on nyt 54-vuotias, joten kiirettä sukupolvenvaihdoksella ei ole. Kun perheyrityksessä työskentelevät molemmat veljekset sekä äiti, yrityksen tulevaisuus näyttää turvatulta.
”Veljeni Ville hoitaa firman koneiden huoltoasioita, äiti Erja, 52, hoitaa kirjanpito- ja palkka-asiat ja minä ajan koneella. Tai ihan kaikkeahan sitä tulee tehtyä.”
Sukupolvenvaihdosasia on herkkä, eikä sitä tahdota kiirehtiä. Toisaalta aihe sekä kiinnostaa että huolettaa. Pitäisi osata puhua asiasta avoimemmin.
”Kyllähän nykyisin minunkin mielipidettäni kysytään esimerkiksi konekaupoissa. On sitten eri asia vaikuttaako se mihinkään”, naurahtaa Janne.
”Ja kovasti ne minua kampeavat kaikenlaisiin kokouksiin, palavereihin ja seminaareihin. Ja voinhan sen tunnustaa, että haluaisinhan minä firmaa jatkaa.
Yrittäjävastuu ei pelota 22-vuotiasta nuorta miestä.
”Sen näki jo metsäkoulussa kenestä tulee yrittäjä ja kenestä palkkarenki. Molempia tarvitaan. Minua ei yrittäjävastuu pelota. Olen nähnyt sen läheltä. Kun tekee kovasti töitä, leipä riittää ja saattaa saada jotain päällekin.”
Viimeinen vuosi on ollut alalla taas haastavampi kausi. Janne pitää alan ylä- ja alamäkiä normaaleina. Onhan joka vuosi selvittävä myös kausivaihteluista.
”Kyllä minä ainakin olen sitä mieltä, että metsässä on tulevaisuutta. Suomessa on valtavat metsävarannot. Olisi suuren luokan typeryyttä olla jalostamatta puuta, kun sitä kerran on käden ulottuvilla joka puolella. Se tuo työtä ja hyvinvointia jatkossakin, vaikka puun jalostusmuoto muuttuisikin.”
Nuori mies uskoo, että puutavaralle on aina rakentamisessa vakaa menekki.
”Eikä paperin kulutuskaan tule loppumaan, vaikka sen vähenemistä ennustetaan. Suurin osa Suomen pinta-alasta on metsän tai veden peitossa. Kyllä metsä meitä vielä työllistää. Minunkin lapsiani.”
Jannella on mietittynä ratkaisut valmiiksi, jos jälkipolvi sattuukin koostumaan pelkistä tyttäristä.
”On vanhoillista ajatella, että tytöt tuupataan maailmalle. Tytöstä tulee taatusti yhtä hyvä metsäkoneen kuljettaja kuin pojasta. Ja tuleehan sitten tyttärien mukana kaupan päälle vävyjä.”
STINA HAASO
Kovasti ne minua
kampeavat
kaiken-
laisiin
kokouksiin, pala-
vereihin
ja semi-
naareihin.
Kyllähän sitä vähän tulee
itsekseen täällä
lauleltua.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
