vierasyliö Koti ja perhe määräävät tulevaisuuden

Pahoinvointi ja turvattomuus ovat yhteiskunnan sairauksia, joita ei voida parantaa lisäämällä koulun vastuuta, valvontaa tai rangaistuksia. Nämä

hoitavat vain oireita piilottamalla ne.

Sen sijaan meidän pitää

rohkeasti pureutua ongelmien alkusyihin, jotka juontavat

juurensa kodista ja perheestä. Ihmisen ja hänen myötänsä

koko yhteiskunnan onnellisuus ja tulevaisuus määräytyvät

ihmisen ensimmäisten elinvuosien aikana perheessä.

Lapsen ensimmäiset käsitykset älyllisyydestä, sosiaalisuudesta, moraalista ja jopa hengellisyydestä määräytyvät

hänen ensimmäisten elinvuosiensa aikana. Näistä

muodostuu mittatikkuja, jotka vaikuttavat koko elämän ajan ihmisen luonteen kehitykseen.

Äidinrakkauden kautta lapsi oppii aidon rakkauden syvintä olemusta, luottamusta ja positiivista elämänasennetta sekä lähes loputonta anteeksiantoa.

Äidin huolenpito vaikuttaa myös ratkaisevalla tavalla

ihmisen käsitykseen yhteiskunnan merkityksestä ja on siksi inhimillisen yhteiskunnan perusta.

Äidinrakkaus on synnynnäinen ja vaistomainen ominaisuus, joka antaa naiselle varsin epäedulliset lähtöasetelmat työelämässä, mutta kotona nainen on yleensä ollut parempi johtaja kuin alkuvoimaisinkaan mies.

Myös isä rakastaa lapsiaan, mutta hänen panoksensa

painottuu enemmän järkevien

rajojen asettamiseen. Isän kautta lapsi oppii, että vastuuttomuus ja ylisuvaitsevaisuus

eivät ole rakkautta vaan laiskuutta ja typeryyttä.

Sisarukset ovat taas korvaamattomia sosiaalisen kanssakäymisen opettajia. Ilman

kodin antamaa aitoa rakkautta

kukaan lapsi ei voi saavuttaa

normaalin luonteen täysimääräistä kehitystä ja tervettä itseluottamusta.

Vapaa kasvatus ja ylirakastaminen johtavat lapsen oman tärkeyden ylikorostamiseen, tällaisista yksilöistä koostuva yhteiskunta ajautuu vääjäämättä jatkuviin konflikteihin.

Ylisuojelu ja liika hemmottelu tuottavat aikuisia, jotka ajautuvat epätoivoisiin tekoihin

vastaan tulevien vaikeuksien edessä. Kaikille ihmisille rajat

tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin, tässä mielessä elämä on tasapuolista.

Meille on annettu varsin

erilaiset menestymisen edellytykset jo syntymästä lähtien; vanhempien riidat ja avioerot vielä kasvattavat näitä eroja

sekä rapauttavat lapsen luottamusta elämään.

Viisaudella ja rakkaudella

johdetussa kodissa opitaan myös miten epäonnistutaan hienostuneesti ja hävitään

iloisesti pelkäämättä pettymyksiä. Turvallisessa kodissa lapsen ei tarvitse epäröidä epäonnistumisten myöntämistä tai yrittää kätkeä niitä pettävien hymyjen taakse.

Epäonnistumisen jalo taito

kannattaa oppia lapsuudessa, koska vanhempana sen oppiminen on vielä tuskallisempaa. Mitään uutta on vaikea saavuttaa jos pelkää pettymyksiä.

Menestys saattaa synnyttää rohkeutta ja edistää luottamusta, mutta viisaus syntyy vain epäonnistumisten kautta. Vain ne, jotka katsovat tosiasioita silmästä silmään ja sovittavat ne ihanteisiin, voivat saavuttaa viisautta.

Viisaus on peräisin omien virheiden ja epäonnistumisten tuloksiin sopeutumisesta.

Viisaus sulkee piiriinsä sekä faktan että ihanteen, siksi se suojelee ihmistä hedelmättömiltä äärisuunnilta kuten idealismilta, joka ei näe tosiasioita;

kuten myös materialismilta, jolta puuttuu henkinen näkökulma.

Terve itsetunto, persoonallisuus ja siihen ankkuroitu tasapainoinen luonne ovat arvokkainta mitä vanhemmat voivat

lapsilleen ja yhteiskunnalle

antaa.

Tällaiselle sosiaaliselle

ihmiselle vaikeudet ovat vain haasteita ja pettymykset

virkistäviä kannustimia; häntä

eivät esteet ja hankaluudet masenna vaan innostavat

yrittämään eteenpäin.

Yhteiskunta, joka pysyy

pystyssä vain koulutuksen,

rangaistusten ja pelon avulla sortuu kriisitilanteissa, koska yhteiskunnan valvovan silmän sammuessa ihmisten sisälle patoutunut katkeruus purkautuu. Yhteiskunnan koon kasvaessa tällaisen tilanteen riski vääjäämättä kasvaa.

Kestävä yhteiskunta, jossa kodin ovet voi jättää auki ja

lähimmäiseen voi luottaa ilman valvontakameroita, perustuu kotikasvatukseen jota vallitsee

rakkaus ja hallitsee viisaus. Tällainen kasvatus tuottaa

lojaaleja ihmisiä, jotka rakentavat kestävää yhteiskuntaa.

Yhteiskunta joka perustuu rakkauteen ja yksilöiden

väliseen luottamukseen ruokkii tieteen, taiteen, talouden ja

yhteiskunnan kehitystä.

Tällainen yhteiskunta ei sorru väliaikaisten katastrofien

edessä, koska se perustuu

yksilöiden omaan vapaaseen tahtoon ja luottamukseen.

Rakkaus on uskonnon olemus ja nykyistä korkeamman sivilisaation alkulähde, ilman rakkautta sivilisaatio vähitellen

ajautuu umpikujaan ja itsetuhoon.

Luonnollisesti joistakin

vahvoista yksilöistä kehittyy yhteiskunnan tukipilareita

kotikasvatuksen puutteista huolimatta, ja toisaalta muutama hyvän perheen lapsikin voi ajautua rikollisuuteen, mutta viime kädessä kotikasvatuksen merkitystä ei voi yliarvioida.

Tässä mielessä on kerrassaan käsittämätöntä, että avioliiton solmimiseen ja lasten hankkimiseen ei tarvita mitään erityistä koulutusta, pääsykokeita

tai lupia, vaikka parisuhde ja perheen perustaminen ovat elämämme haastavimpia

projekteja.

ANTTI ROINE

Kirjoittaja on tekniikan tohtori.

Avaa artikkelin PDF