Maisemapolku avaa kylän historiaa jääkaudesta nykyaikaan
Maisemareitti kulkee välillä vehreää metsäpolkua pitkin. Katriina Koski näyttää tietä. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoASIKKALA (MT)
Asikkalan Kalkkisten kylä on ohikulkijan silmiin viehättävä, mutta ei juuri houkuttele pysähtymään. Kauppa ja baari, sieviä taloja ja hoidettuja pihapiirejä – tuttua ja tavallista maaseutumaisemaa.
Jos täällä pysähtyy ja alkaa tutkia ympäristöä tarkemmin, maiseman kerrosten alta kuoriutuu monenlaista kiehtovaa. Sen löytämiseen tarvitaan kuitenkin opastusta.
Sitä on nyt saatavilla. Löytöretkiä Päijät-Hämeen kyliin -hanke on suunnitellut kylään 4,5 kilometriä pitkän maisemareitin, jonka varrelle on merkitty 19 maisemallisesti tai kulttuurisesti merkittävää etappia.
Kartta ja etappien selostukset löytyvät kylän verkkosivuilta.
Kohteet on valittu yhdessä kyläläisten kanssa, hankkeessa toimiva maisemasuunnittelija Katriina Koski Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaisista kertoo.
”Nimenomaan sellaisia kohteita, jotka avautuvat vasta, kun niiden historian saa tietää.”
Lähdetäänpä kulkemaan reittiä Kosken ja kahden kyläaktiivin, Aila Tyrnin ja kyläpäällikkö Hannu Lepistön kanssa.
Reitti alkaa Kymenvirran yli johtavalta korkealta sillalta. Tässä voi päästää ajatuksensa vaeltamaan kallioperän synnyn aikoihin asti ja miettiä, miten jyrkkä murroslaakso on muovautunut ja miten joki on vallannut sen.
Jääkausi muokkasi maisemaa edelleen. Sulamisvedet kerrostivat Kalkkisten-Nuoramoisten harjun, sora- ja hiekkamuodostuman, joka paikoin leviää tasaisiksi nummiksi.
Sillalta näkyy myös ihmiskäden työtä. Kylän satama, joka on ollut käytössä satoja vuosia, on nyt täynnä hienoja huviveneitä. Toisella puolen siltaa ovat vielä jäljellä vanhan lossin laiturit.
Vanha osuusmeijeri hiukan kauempana on nykyään kokous- ja lomanviettopaikka.
Kun noustaan tietä kylälle, kuljetaan ensin peltojen läpi. Tässä asuttiin jo kivikaudella, sen todistavat muinaisjäännökset.
Paikka oli ihanteellinen: toisella puolella kalaisat vedet ja hyvät kulkuyhteydet, toisella lämmittävä harju.
Ajan mittaan asutus kiipesi ylemmäs. Samoin laajeni viljelymaa, kun ensin niittyinä ja kaskina olleet alueet otettiin peltoviljelyyn.
Seuraavaksi kuljetaan kyläkeskuksen läpi ja kerrataan eri talojen tarinoita. Kuullaan, että kylän kantatiloja olivat Iisakkila, Pörskälä, Huovila, Paavola, Kurttila ja Häkkälä.
Elinvoimaisessa kyläkeskuksessa väkeä vetävät kyläkauppa, Pihamaan viinitila ja Mani-baari. Kirkkokin on aivan vieressä.
Kun reittiä kuljetaan edemmäs ja ohitetaan nuorisoseuran talo, maisema muuttuu pienipiirteisemmäksi. Kun talolliset aikanaan asuivat kyläkeskuksessa, pieneläjät rakensivat asumuksensa ylemmäs rinteeseen.
Matka jatkuu peltomaiseman ja metsäsaarekkeiden läpi. Paluumatkalla nähdään kylän entinen toinen kauppakeskittymä, joka nyt on yksityiskoteina.
Kun reitti on kuljettu, tavalliselta näyttävä kylä onkin yhtäkkiä kiehtova kerrostuma historiaa ja tarinoita.
Siihen kylällä pyritäänkin: pysäyttämään ohikulkijat ja tarjoamaan heille elämyksiä. Ja miksei samalla oman kylän väellekin, tuskin heistäkään kaikki kylänsä historiaa ulkoa osaavat.
SATU LEHTONEN
Juttusarja on ideoitu yhteistyössä maa- ja kotitalousnaisten maisemanhoidon neuvojien kanssa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
