LUKENUT MIES Hirmuinen rähinäherra

Presidentti J. K. Paasikiven kuolemastakin on jo yli puoli vuosisataa. Vanhoja asioita voidaan jo rauhassa muovailla aikalaisten hyppimättä seinille.

Tuottelias kirjailija Raija Oranen on viime vuosina erikoistunut Suomen historian merkkihahmoista kertoviin tiiliskiviin. Historian popularisoijana tulee mieleen Sakari Topelius.

J. K. Paasikiven (1870–1956) monivaiheinen elämä suomalaisen yhteiskunnan huipulla on tietysti ainutlaatuinen ja työläydessä rohkea romaanin aihe. Orasen kertomus pysyy tiukasti historian faktoissa. Hän on huolella lukenut sekä Paasikiven päiväkirjat että Tuomo Polvisen elämäkerran neljä osaa.

Moni voi pitää historian käänteiden orjallista seuraamista puisevana. Itse tunsin suurta haikeutta, kun runsaan 700 sivun jälkeen piti jättää tuolle rähisevälle, kiroilevalle, epätoivoisesti voihkivalle, itsetietoiselle, mielestään aina oikeassa olevalle valtiomiehelle hyvästit.

Paasikivi oli koko ikänsä myöntyväisyysmies. Hän tunnusti, että Venäjä on suurvalta, jonka kanssa on parempi pyrkiä sopimaan, kunhan Suomi saa elää rauhassa oloissaan. Hän oli Yrjö-Koskisen oppipoika ja Snellmanin seuraaja, vaikka ei ihmisten solvaamisessa tälle kiivailijalle vetänytkään aivan vertoja.

Presidentti Urho Kekkosen elämäntyö rakentui oleellisesti Paasikiven työn pohjalle. Miehet olivat läheisiä työtovereita reilut kymmenen vuotta. Kekkoseen Oranen on syventynyt varhemmissa kirjoissaan.

Tässä romaanissa tärkeään rooliin nousee rouva Alli Paasikivi. Hänen upean tasoittavan mutta vahvan persoonansa kuvaamisessa kirjailija on voinut käyttää enemmän mielikuvitustaan.

Pekka Alarotu

Raija Oranen: Hirmuinen mies.

747 sivua. Teos.

Avaa artikkelin PDF