Vierasyliö Venäläinen puu liikkuu

Kansainvälisen kriisin ja ruplan kurssin romahtamisen vaikutuksia Suomen ja Venäjän väliseen puukauppaan selvitettiin Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa, jossa haastateltiin pariakymmentä puuta ostavaa ja myyvää yritystä rajan molemmin puolin.

Suomen ja Venäjän välisellä puukaupalla on pitkät perinteet, ja tälläkin hetkellä kauppa käy poliittisista tuulista välittämättä.

Tyypillistä ostajaa tai myyjää ei ole. Mukaan mahtuu niin kansainvälisiä suuryrityksiä kuin vuosittain muutamalla tuhannella kuutiolla kauppaa käyviä toimijoita. Yhteistä kaikille on, että Venäjän puukaupassa on toimittu kauan, ja kumppanit tunnetaan vuosien takaa.

Etenkin isot toimijat käyvät kauppaa vuoden tai puolen vuoden periodeissa. Vuosittain tarkastellaan määriä, hinnoista keskustellaan useammin. Pöytälaatikossa on paljon kauppasopimuksia, joita aktivoidaan vasta tarpeen mukaan.

Kun kuljetus tehdään junalla, kaupankäyntiä säädellään vaunujen määrällä. Myyjä pyytää vaunuja lastattavaksi, ja ostaja antaa vaunuja sen verran kuin katsoo tarpeelliseksi puuta ostaa.

Kauppaa käydään hyvin samaan tapaan kuin Suomessa, neuvotteluissa Venäjällä on kuitenkin oltava tarkempi. Asioita, jotka voidaan Suomessa olettaa yleisten kauppatapojen pohjalta, on Venäjällä sisällytettävä kauppasopimukseen.

Yleensä markkinoilla vallitsee tasapaino, mutta ruplan kurssin ollessa alhainen myyjät ovat ottaneet aktiivisen roolin. Myyjälle helpointa ja yksinkertaisinta olisi myydä Venäjän sisämarkkinoille, mutta toistaiseksi ei kysyntää ole riittävästi.

Puukaupan byrokratia on loputon lupaprosessi. Venäjällä on edelleen käytössä vanhoja toimintatapoja, ja byrokratian kiemurat ovat aikaa vieviä ja työläitä. Niiden kanssa painivat niin isot kuin pienetkin yritykset. Papereita täytyy olla tuuman paksuinen nippu, ennen kuin puutavaraerä ylittää rajan.

Venäjän tulli, johon kohdistuu suurin kritiikki, mieluummin estää kuin edistää puun vientiä. Nyt on toimittu kauan samoilla säännöillä, mikä on helpottanut puukaupan sujuvuutta. Myös sähköinen tullaus on nopeuttanut ja yksinkertaistanut toimintaa.

Haasteita löytyy tälläkin puolen rajaa. Venäläiset kokevat puun alkuperän todentamisvaatimukset puhtaana EU-byrokratiana. Mutta, kun määrät ovat isoja ja toiminta jatkuvaa, niin siitä on tullut rutiinia ja byrokratiakin osataan hoitaa ilman ongelmia.

Kilpailu puusta vaihtelee Venäjällä. Tukista ja havukuidusta sitä on, koivukuidusta ei. Maantieteellisesti kilpailu vähenee pohjoiseen mentäessä. Kaakkois-Suomen vastaisilla alueilla se on kovinta, suurten metsäteollisuusyritysten puuntarve vaikuttaa.

Venäjän rautateiden vuotuiset rahtimaksujen korotukset ovat tuoneet kannattavan tuonnin rajaa koko ajan lähemmäksi Suomea, mikä on lisännyt kilpailua entisestään rajan lähellä. Myös vuodenaikojen vaihtelu vaikuttaa kilpailuun.

Vuodenajat ja sää vaikuttavat myös toimitusvarmuuteen. Osa toimitusten heittelystä johtuu toimintakulttuurista, osa heikoista teistä, rautateistä ja säistä.

Moni pyrkiikin pitämään sopimuskantansa riittävän suurena. Jos yhdelle myyjälle tulee toimitusongelmia, se korvataan se nopeasti toisella. Myös bonusjärjestelmiä käytetään kannustimena täsmällisiin määriin ja toimitusaikoihin. Junalasteittain kauppaa käyvät pitävät toimitusajat hallinnassa vaunujen määrää säätelemällä. Vuositasolla toimitusmäärät useimmiten pitävät.

Viranomaisten rooli on Venäjällä mielenkiintoinen. Viranomainen saattaa hankaloittaa toimituksia paikallisesti tai yksittäisen toimijan kohdalla. Syyksi riittää virkailijan huono päivä.

Kulttuurierojen lisäksi toimitusvarmuutta haittaavat pitkälti samat ongelmat kuin Suomessa. Pienet toimijat osoittavat syyttävällä sormella myös suurten metsäyhtiöiden suuntaan: kvartaaleissa eläminen tekee toiminnasta nykivää. Jarrutetaan ja kiihdytetään – aina liikaa.

Molemminpuolinen riippuvuus on myös haaste. Myyjät ovat riippuvaisia Suomen viennistä, ja suomalaiset ostajat eivät pysty nopeasti korvaamaan koivukuidun tuontia kotimaan hakkuilla.

Nykyinen poliittinen kriisi on vaikuttanut vain välillisesti puukauppaan. Enemmän on vaikuttanut ruplan heikkeneminen. Heikko rupla on alentanut eurohintoja ja lisännyt tarjontaa.

Puukauppa on Venäjälle pieni asia, ja pakotteet tuskin tulevat siihen yltämään. Halpa hinta on väliaikainen tila, jonka päättymisestä on merkkejä ilmassa.

Tulevaisuudessa suurimpana mahdollisuutena nähdään maan laajat puuvarannot. Venäjältä löytyy runsaasti sahurin unelmia, pitkiä ja järeitä tukkeja. Puutavaralajeja voidaan ostaa valikoiden. Ongelmana on kuitenkin puutteellisesta infrastruktuurista johtuva huono saavutettavuus.

WTO-sopimus on vakauttanut toimintaa luomalla selkeät pelisäännöt. Toisaalta Venäjä on vetänyt mattoa alta luomalla kankean lisenssijärjestelmän kiintiöiden hallintaan. Se hankaloittaa kaupankäyntiä rajaamalla myyjien joukon.

Venäjälle ei ole odotettavissa puun hintaan tai saatavuuteen suuremmin vaikuttavaa teollisuutta. Myyjät toki odottavat Sveza-yhtiön suunnittelemaa sellutehdasta Vologdan alueelle. Valmistuessaan se loisi koivukuidulle kysyntää sisämarkkinoille, mutta investoinnin toteutuminen on kuitenkin epävarmaa.

Puumarkkinoiden suurin riski on Venäjän valtion arvaamattomat poliittiset sääntelytoimet. Kaikkien kannalta liiketoimintaympäristön vakaus olisi yksi tärkeimmistä toimintaan vaikuttavista tekijöistä.

Tulevaisuudessa Venäjän puumarkkinoilla tulevat pärjäämään ne, jotka pystyvät ostamaan kaikki puutavaralajit ja valikoiva ostaminen vähenee. Jos rupla merkittävästi vahvistuu nykyisestään, tulevat markkinat muuttumaan sisämarkkinavetoisiksi. Tähän vaikuttaa myös Venäjän bioenergiasektorin kehittyminen, joka voi lisätä puun kysyntää huomattavastikin.

Venäjän valtion politiikkatoimien odotetaan aiheuttavan tulevaisuudessa suurimmat muutokset. Mitä todennäköisimmin ne tulevat täysin yllättäen eivätkä välttämättä lisää puun tarjontaa tai helpota kaupankäyntiä.

Ilkka Pirhonen

Kirjoittaja on

Luonnonvarakeskuksen

tutkija.

Avaa artikkelin PDF