Suomi luottaa puuhun ja päähän energiapolitiikassa
Suomen keskeisimmät luonnonvarat ovat puu ja pää myös energia- ja ilmastopolitiikassa, ja meillä on erinomainen mahdollisuus profiloitua maailman energiatehokkaimman metsä- ja metalliteollisuuden edelläkävijänä.
Näin linjasi elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) tapahtumassa, joka käynnisti Suomen energia- ja ilmastotiekartan laadinnan keskiviikkona Helsingissä.
Kansainvälisissä neuvotteluissa on Vapaavuoren mukaan vaalittava tiukasti kansallista etua, koska niin tekevät kaikki muutkin. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että biomassan kestävyyskriteerit kunnioittavat suomalaisen kestävän metsätalouden periaatteita.
EU:ssa kaavailtujen kestävyyskriteerien on pelätty pahimmillaan luokittelevan osan suomalaisesta kestävän metsätalouden puusta muuksi kuin uusiutuvaksi energiaksi.
Energiantuotannon ja päästövähennysten ohjauskeinojen tulisi Vapaavuoren mielestä olla markkinaehtoisia ja mahdollisimman kustannustehokkaita.
Hän muistutti, ettei Suomella ole käytännössä rajattomia vesivoimavaroja kuten Ruotsilla ja Norjalla. Siksi metsäpohjaisten ratkaisujen ohella pitää panostaa useisiin uusiutuviin ja päästöttömiin energiamuotoihin.
Oxfordin yliopiston energiapolitiikan professorin Dieter Helmin mukaan EU:n energia- ja ilmastopolitiikalta on pudonnut pohja, kun Pohjois-Amerikan liuskekaasu on kääntänyt aiemmat oletukset päälaelleen.
Öljyn hinta ei ole kaksinkertaistumassa kuten ennustettiin, ja uusiutuvat energiamuodot vaativat paljon tukea.
Yhdysvalloissa päästöt ovat pienentyneet, kun kivihiili on vaihtunut liuskekaasuun.
EU:ssa kivihiilen käyttö ja päästöt ovat sen sijaan lisääntyneet monissa maissa. Eurostatin mukaan hiilidioksidipäästöt kasvoivat viime vuonna muun muassa Britanniassa ja Saksassa.
Hiilen poltosta syntyy hiilidioksidipäästöjä 2,5 kertaa enemmän kuin kaasusta.
Helmin mukaan Euroopassa tarvitaan hiilen sijasta kaasua, ja uusiutuvien energiamuotojen tutkimukseen pitää sijoittaa nykyistä merkittävästi enemmän. Nyt tukimiljardeja hukataan sellaiseen uusiutuvaan energiaan, joka ei vähennä riittävästi päästöjä.
Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professorin Markku Ollikaisen mukaan päästökaupan ohjausvaikutus pitää palauttaa.
Hiilen hinnan pitää nousta tasolle, joka vastaa pitkän aikavälin päästötavoitetta. Näin energiasektorin kannattaa investoida hiilettömiin vaihtoehtoihin.
Kun päästöoikeuden hinta on riittävän korkea, niin uusiutuvan energian eri muodot muuttuvat taloudellisesti kannattavaksi, eikä niihin tarvita tukea verovaroista.
”Tukirahaa vapautuu vaikkapa uuden energian kehittämiseen”, Ollikainen sanoi. Uusien energiaratkaisujen suuntaa voidaan hänen mukaansa vasta vain aavistella.
Tulevaisuuden haasteita on Ollikaisen mukaan kasvava paine sähköverkkoihin, kun aurinko- ja tuulivoima lisäävät tuotannon vaihtelua. Myös säätövoiman turvaamiseen tarvitaan erityisiä toimia.
”Suomessa biomassat ovat tärkeitä. Fossiilisen säätövoiman tuki ei sen sijaan ole kestävä ratkaisu”, Ollikainen sanoi.
JUHA KAIHLANEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
