Verokilpailu voi tullaongelmaksi EU:ssa
EU on ennen kaikkea talous- ja markkinaunioni. Sen unelmiin kuuluu olla politiikan ja talouden mahti maailmalla. Yhteistä politiikkaa vaivaavat kuitenkin useat ristiriidat, ja talouden ongelmat ovat johtamassa jäsenmaita entistä suurempaan eriseuraisuuteen.
Brysselistä kantautuu jatkuvasti viestejä epäluottamuksen kasvusta. Yhteisiä ratkaisuja
on vaikea tehdä, sillä taantuman uhatessa jokaisella jäsenmaalla suurin huoli on omasta selviytymisestä.
EU pyrkii siihen, että kaikki toimivat samoilla säännöillä. Poikkeamia voi olla, mutta niistäkin sovitaan yhdessä.
Tosiasia kuitenkin on, että etenkin suurilla jäsenmailla on tästä erivapauksia. Kun Ranskan on tarvinnut turvata telakkateollisuuttaan, kilpailusääntöjä on tulkittu joustavasti.
Sovittujen pelisääntöjen valvonta on ollut usein heikkoa. Kasvu- ja vakaussopimuksen osalta jäljet ovat surullista katsottavaa – säännöistä pitivät lopulta kiinni vain Suomi ja Viro.
EU-alueelle leviävä taantuma koettelee yli varojensa eläviä valtion talouksia sekä luottotappioita pelkääviä, heikkotaseisia rahoituslaitoksia. Molemmat ovat vaarassa murentua, ja molempien turvaksi pitäisi EU:ssa kyetä pitäviin yhteispäätöksiin.
Rahoituslaitosten osalta tiukempaan sääntelyyn ollaan siirtymässä Basel III -säännösten myötä. Lääke alkaa kuitenkin vaikuttaa vasta vuosikymmenen lopulla, mikä voi potilaan kannalta olla pahasti myöhäistä.
Valtioiden osalta keskeinen kysymys on verotus, josta ne edelleen itse päättävät. Valtiot tarvitsevat lisää rahaa, mutta kiristyvän veronkannon seurauksia myös pelätään.
Hallitusten on helpointa päättää niistä veroista, joiden kohteet eivät karkaa alemman veroluokan maihin. Tällaisia kohteita ovat tietysti palkat ja paikallisuuteen sidotut pk-yritykset.
Kansainvälisesti toimivia yrityksiä on vaikea verottaa ilman kansainvälisiä sopimuksia. Suuryritykset siirtävät toimintaansa paitsi valuuttakurssien myös verotuksen perusteella.
Sen sijaan, että EU-tasolla voitaisiin sopia esimerkiksi suurten pörssiyhtiöiden yhtenäisestä kohtelusta, ovat jäsenmaat ajautuneet keskinäiseen kilpaan yritysten sijoittumisesta. Verokilpailu on keskeisesti myös Suomen tuoreiden yritysveropäätösten taustalla.
Talouskasvun aikana verokilpailua siedetään paremmin, mutta taantumassa kilpailijoiden välit helposti kiristyvät. Kilpailu syö valtioiden kipeästi tarvitsemia tuloja ja siten myös poliitikkojen päätösvaltaa.
Talouden kiristyminen kohdistuu tavallisiin kansalaisiin ja pienyrityksiin, mutta samalla monikansalliset yhtiöt kantavat saamansa lisäarvon veroparatiiseihin. Seurauksena on helposti moraalikato niin valtioiden, yritysten kuin kansalaistenkin toiminnassa.
On kyseenalaista, kuluvatko yritysten kehityspanokset oikein, jos ne joudutaan käyttämään kansainväliseen verokikkailuun. Esimerkiksi Kesko pohtii parhaillaan verkkokauppansa toimitusvaraston siirtämistä Viroon.
Verokilpailu voi taantumassa nousta EU-maiden ongelmaksi. Sen sijasta kaivattaisiin yhteisiä pelisääntöjä ja niiden noudattamista – mikäli poliitikot ovat vallastaan kiinnostuneita.
Yritystä on jo havaittavissa. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy haluaa koko EU:lle arvopaperikauppoja koskevan rahoitusmarkkinaveron. Se saattaisi vastuuseen myös talouskriisin syntyyn vaikuttaneet rahalaitokset.
Kannatusta on tullut muun muassa Saksasta
ja Italiasta. EU-maiden yksimielisyyttä vaativa
päätös jäänee kuitenkin osaksi Zarkozyn presidentinvaalikampanjaa.
Kansainvälisiä
yrityksiä on vaikea verottaa ilman
kansainvälisiä sopimuksia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
