Vierailija Maaseutuhallinto palvelemaan farmaria

EU-lainsäädäntöä ei voi jättää huomiotta siinä, miten kansallisesti lakimme säädämme tai hallintomme organisoimme. Tästä ovat myös vanhemmat valtiomiehet muistuttaneet.

Olisi kuitenkin ennen kuulumatonta, että kansanedustaja

heittäytyy kädettömäksi sen tähden, että lainsäädäntö on huonoa kansallisesti tai EU:ssa.

Joulun edellä farmareiden ja koko kansantalouden onneksi synkät pilvet hälvenivät ainakin hetkeksi, kun Maaseutuvirasto Mavi sai viljelijätukia maksuun 500 miljoonan euron edestä.

Hyvä niin, mutta se ei anna syytä kiitellä erikseen asiasta, joka on aivan normaalia viraston tehtävien hoitoa. Vielä vähemmän tilanne antaa syytä perääntyä kritiikistä, jolla olen Mavin olemassaoloa kyseenalaistanut. Esimerkkinä mainittakoon

nautapalkkioiden takaisinperinnän aiheuttama konkurssiuhka monille tiloille.

Maailman luokan edelläkävijä, digiloikkaava Suomen Maaseutuvirasto painii kerta toisensa

jälkeen tietojärjestelmiensä puutteissa. Maaseutuvirasto on useaan otteeseen osoittanut kyvyttömyytensä hoitaa tehtäviään ja ongelmien osalta syyksi on julkisestikin myönnetty viraston sisäinen toiminta, tavallisimmin tietojärjestelmien keskeneräisyys tai niiden puutteet.

Huomionarvoista on, että Mavi käyttää vuosittain noin

14 miljoonaa euroa tietojärjestelmiinsä noin 25 miljoonan euron budjetistaan. Mikä poru siitä syntyisikään, jos esimerkiksi Kela olisi edes kerran vastaavassa tilanteessa, lykkäämässä mielivaltaisesti sosiaaliturvan maksatuksia.

Koska maatalouden ja viljelyn tuottavuuden parantaminen ja elinvoimaisuus on ehdottoman tärkeänä pidettävä tavoite, tulisi Mavin osaltaan sitoutua siihen sen sijaan, että viljelijöille

asetetaan uusia hallinnollisia vaatimuksia.

Esimerkkinä mainittakoon viisivuotinen viljelysuunnitelma, jota ei sittemmin tarvitse edes noudattaa tai peltomaan laatutesti, josta ei sinällään ole normin ansiosta hyötyä, koska viljelijä tarkkailee kasvualustaa jatkuvasti niin parhaaksi

katsoessaan.

Maamme tai maataloutemme ei tarvitse ainuttakaan virastoa, joka uusintaa oman olemassa olonsa oikeutuksen uusiin

viljelijöille asetettaviin hallinnollisiin taakkoihin.

Tarkemmin sanoakseni, koko maataloushallintomme on

olemassa vain viljelijöidemme

ansiosta. Siitä syystä viranomaistehtävää ja työtä on

tehtävä farmaria palvellen.

Jokseenkin ylimitoitettuna pidän esimerkiksi sitä, että työhön, jota on tehty suunnilleen sata vuotta samanlaisella vuosikierrolla, toteutetaan joka vuosi uudet satasivuiset viljelijän

hakuoppaat. Todellakin, siis

siihen työhön, jota tehdään joka vuosi samalla tavalla samoina vuodenaikoina.

Olipa organisaation sisäinen touhukkuus miten aktiivista

tahansa, se on täysin merkityksetöntä, ellei se palvele kenenkään muun osapuolen asiaa.

Normienpurkutalkoot ovat yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista.

Tarpeettomien normien ja turhan byrokratian purkamisen

puolesta kannustankin arvioimaan uudelleen Maaseutuviraston tehtävät sekä ennakkoluulottomasti pohtimaan,

voisiko maatalouden hallintoa purkaa jopa niin radikaalisti,

että Maaseutuviraston tehtävät

palautettaisiin omaksi osastokseen esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön yhteyteen säilyttäen sen lisäksi nykymallista ainoastaan kuntien maaseutusihteerin tehtävät.

En ole missään tai koskaan ottanut sen puolesta kantaa,

että Mavin nykyiset toiminnot tulisi siirtää pois paikaltaan Seinäjoelta. On kokonaan eri kysymys hoitaako Mavi tehtäviään asianmukaisesti.

Vähintä mitä Mavin tulisi

tehdä, on selvittää sidosryhmilleen viipymättä, millaisista

tilanteista toiminnan kapeikot syntyvät ja millaisin toimenpitein ne vältetään alkavana vuonna. Sen jälkeen päättäjillä on paremmat taustatiedot siitä, miten perusteellinen remontti maataloushallinnossa tulee

toteuttaa helpottamaan kotimaisen maatalouden arkea.

Avaa artikkelin PDF