Vierailija Tulevaisuuden työt

Neuvottelut yhteiskuntasopimuksesta kaatuivat viime

viikolla. Sopimus on ollut

pääministeri Sipilän puheissa keskeisimpiä tekijöitä Suomen talouden saamisessa nousuun. Kariutumisen piti johtaa 1,5–2 miljardin euron lisäleikkauksiin, jotka näkyisivät jokaisen suomalaisen arjessa. Hallitus ei tätä korttia kuitenkaan heti

käyttänyt, vaan jatkotoimia odotellaan edelleen.

Umpikujaan päätyminen ei yllättänyt tilannetta tarkemmin seuranneita. Yksikkötyökustannusten alentaminen yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa oli kunnianhimoinen tavoite tilanteessa, jossa edellistä tupo-sopua on vielä vuoden verran jäljellä. Suurempi kysymys kuitenkin on, olisiko sopukaan riittänyt ratkaisemaan Suomen ongelmia.

Kolmikantainen valmistelu

tarkoittaa, että pöydässä ovat edustettuina vanhat, suuret liitot, joiden tehtävä on puolustaa vakituisia työpaikkoja ja säännöllisiä työaikoja. Suuri osa yhteiskuntaa on automaattisesti neuvotteluiden ulkopuolella.

Samalla suomalainen työelämä on keskellä suurta

murrosta – työ tarkoittaa tällä vuosituhannella yhä moninaisempia asioita eikä välttämättä ole sidottu enää tiettyyn aikaan tai paikkaan.

Miten liitot voivat vastata neuvottelupöydässä tulevaisuuden haasteisiin, jos ne eivät ole sopeutuneet vieläkään

tähän työelämän perustavanlaatuiseen muutokseen?

Suomen tuottavuuden

ongelmat eivät poistu, ellei

talouden rakenteita uudisteta vastaamaan nykyaikaa.

Nuoremman polven tekijät ovat julkisesti kommentoineet yhteiskuntasopimuksen ympärillä pyörinyttä keskustelua kuvaavasti. He eivät voi ymmärtää, miten lääkkeeksi

tarjottu työajan pidentäminen tai pekkaspäivien poisto auttaa kehittämään uusia tuotteita tai perustamaan yrityksiä. Kilpailukyvystä on turha puhua,

jos työmarkkinamme elävät edelleen 1990-luvulla.

Kaivattu asennemuutos

tapahtuu ajan myötä, mutta järjestelmän ketteröittämiseksi

voidaan tehdä paljon jo nyt. Paikallisen sopimisen edistäminen, pilottihankkeiden ja innovaatioiden tukeminen

sekä työttömien yrittäjyyteen kannustaminen ovat keskeisen tärkeitä tässä kehityksessä.

Samalla sääntelyä on kevennettävä sieltä, missä keventämisen varaa on.

Muutos näkyy myös maatalouden kaltaisilla perinteisillä aloilla.

Suomessa nousussa oleva

tietotekniikan ja pilvipalvelujen käyttö älyviljelyssä ja maatilan sekä tukivalvonnan apuvälineinä on esimerkki tilanteesta, jossa uudet keinot parantavat toiminnan tehokkuutta ja luovat samalla jatkokehityksen kautta uusia työpaikkoja. Yhtälö hyödyttää molempia osapuolia ja kasvupotentiaalia on huimasti. Vain tulevaisuuden ratkaisut työllistävät varmasti myös tulevaisuudessa.

Hallituksen tehtävänä on nyt näyttää, että se ymmärtää

tämän. Pelkät leikkaukset

eivät riitä kääntämään lamaa nousuksi. Tarvitaan tässä ajassa kiinni olevia ratkaisuja, jotka eivät ole sidoksissa vanhoihin, jäykistyneisiin rakenteisiin.

Sama koskee tietysti myös ay-liikettä. Kun hallitus

ilmoittaa valitsemistaan vaihtoehtoisista toimista kilpailukyvyn parantamiseksi, ei

halpa vastustaminen saa riittää reaktioksi. Liittojen pitää olla

valmiita uudistumaan ja sopeutumaan työelämän mukana

– vaikka se tarkoittaisikin

tietyistä saavutetuista eduista luopumista.

Kabineteista tänä kesänä

pöllähtäneen tunkkaisen

tuoksun ei saa antaa peittää

sitä tosiasiaa, että meillä

Suomessa on edelleen kaikki kasvun avaimet käsissämme.

Hallituksen vastuulla on nyt varmistaa, että ikkunat pysyvät auki ja uusilla ajatuksilla on

tilaa hengittää ja kasvaa.

Petri Sarvamaa

europarlamentaarikko

(kok.)

petri.sarvamaa

@europarl.europa.eu

Avaa artikkelin PDF