Kartanomaisema kiehtoo jahtimatkailijoita
Maa- ja kotitalousnaisten ympäristön- ja luonnonhoidon asiantuntija Saara Ryhänen (vas.) on auttanut Jussi ja Sari Leppäniemeä kartanomiljöön maisemanhoidon suunnittelussa. hanna koikkalainen Kuva: Viestilehtien arkistoRANTASALMI (MT)
Lehtipuisen kujan keskellä pilkottaa keltaista. Kaukaa katsottuna tien päässä näyttäisi olevan tavallinen maalaistalo.
Rouhialan kartanon koko komeus paljastuu vasta perille saapuessa.
Hoidettua pihamaata kiertävät vanhasta pihasuunnitelmasta paljastuneet hiekkakäytävät ja ympyrän muotoisessa kukkapenkissä kasvaa rehevöityneeltä pihalta pelastettuja pioneja.
Keskellä pihaa kohoaa kaksikerroksinen klassista tyyliä edustava 1700-luvun lopun kartano.
Rouhiala on yksi Rantasalmen monista, aikoinaan kadettikoulun ympäristöön syntyneistä, kartanoista.
Sitä asui pitkään leskirouva, joka piti paikkaa yllä, mutta remontteja ei juuri tehty.
Kartano tuli Sari ja Jussi Leppäniemen omistukseen kolme vuotta sitten. Sen jälkeen on saatu aikaan paljon.
Sisätilat on remontoitu kokonaan, vain asuinrakennuksen ulkopinta odottaa vielä maalia.
Pihamaa on ennallistettu yli sata vuotta vanhan puutarhasuunnitelman mukaan nykyaikaan soveltaen.
"Pihassa kasvoi kultapiiskua ja nokkosta melkein ovelle asti", Sari Leppäniemi muistelee.
Takapihalla puusto ulottui lähes taloon asti. Sitä on raivattu ja näkymä avautuu nyt Saimaan Haukivedelle.
Rantamaisemassa laiduntavat kuusipeurat, joille ympäristö on hyvin luonteva. Toisella puolen pihaa kaksi hevosta hoitaa maisemaa metsälaitumella.
"Tavoitteena on lisätä laidunnusta, sillä on meille psyykkinenkin merkitys", Jussi Leppäniemi kertoo.
Paitsi sielunrauhaa perheelle, laiduntamalla halutaan myös avata maisemaa, joka aikanaan on ollut peltoa mutta istutettu koivikoksi. Tavoitteena on löytää harmonia entisen ja nykyisen välillä, viljelyyn maita ei aiota palauttaa.
Pariskunnan omistamassa toisessa kartanossa Pyyvilässä on laidunnettu hevosia jo pari vuotta. "Ja kas kummaa, sieltähän nousee esiin vaikka mitä kasveja", Sari Leppäniemi iloitsee.
Maisematyötä, kuten aitaamista, on mahdollistanut elyn investointituki.
Maisemaa on kohennettu myös rannassa, jonne on rakennettu kaksi kosteikkoa vesilinnuille.
Niiden tarkoituksena on vähentää ravinteiden valumista metsistä järveen, mutta myös palvella alkavaa metsästysmatkailua.
Viime syksyn ensimmäiset jahdit vetivät hyvin väkeä ja tulevalle syksylle kyselyjä on jo runsaasti.
"Historia antaa jahtipaikalle lisäarvoa", Jussi Leppäniemi arvelee.
Jahteihin liittyy majoitus kartanossa tai pihapiirissä sijaitsevassa pehtoorin tuvassa.
Tavoitteena on luoda ympäristöön myös muita matkailupalveluja ja saada kartanolle käyttöä kokous- ja majoitustilana.
Leppäniemet ovat saaneet kartanoympäristön ennallistamiseen asiantuntija-apua muun muassa maa- ja kotitalousnaisten ympäristön- ja luonnonhoidon asiantuntija Saara Ryhäseltä.
Hän kiittelee Leppäniemiä hyvästä otteesta projektiin.
"Tahti on ollut melkoinen, mutta työ on tehty paikkaa kunnioittaen. Monimuotoisuuden lisääntyminen näkyy jo."
Ryhänen arvioi, että laidunnuksella voitaisiin vielä avartaa rantaa lisää ja saada ravinteita siirtymään sieltä pois. "Eläimet käyttävät enemmän ravinteita kuin jättävät."
Hän muistuttaa, että maisemanhoidossa ei ole vain yhtä oikeaa tapaa. "Pitää tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä."
Maiseman tuotteistaminen perustuu paikan ainutlaatuisiin ominaisuuksiin, joiden ympärille kehitetään palveluja, kuten Rouhialassa metsästystä ja majoitusta.
"Kartano-nimi luo tietyn mielikuvan, mutta myös pienimuotoista ja vaatimatonta maisemaa voi tuotteistaa", Ryhänen sanoo.
Esimerkkejä toisenlaisesta maiseman tuotteistamisesta ovat kyläkävelyt ja torpat, joissa järjestetään lammaspaimenviikkoja.
Terhi Torikka
Juttusarja on ideoitu yhteisyössä maa- ja kotitalousnaisten
maisema-asiantuntijoiden kanssa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
