Puutaseet pakkasella

Suomeen on tuotu 2000-luvulla ulkomailta pyöreää puuta ja haketta noin 7,5 miljardilla eurolla. Valtion budjetin loppusumma on tänä vuonna 52 miljardia.

Kovat ajat antavat aiheen tutkia puun tuontia. Suomen vienti supistuu ja

työttömyys kasvaa – siis oikea aika tuoda puuta maahan? Puuta, joka ylitiheytenä omilla kankailla estää runkoja lihomasta tukeiksi valtavilla aloilla.

Venäjän WTO-jäsenyys lisää puun tuonnin mahdollisuuksia ja uhkia. Sanavalinta riippuu siitä, onko metsäjätin renki vaiko suomalainen puuntuottaja, jätin toimitusjohtaja vaiko koneyrittäjä?

Mitä sanoo metsäjätin osakas siitä,

että yritys toi elokuussa mäntykuitupuuta

yli 63 euron hintaan rajalla kuutiometriltä, kun samaa kampetta sai Suomesta tienvarteen alle 30 eurolla?

MTK:n tutkimuspäällikkö Erno

Järvinen laski, mitä merkitsisi kotimaan hakkuiden lisäys 10 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa.

Kantorahatulot kasvaisivat yli 400

miljoonalla eurolla, puukaupoista valtiolle

tilitettävät verot noin 80 miljoonalla

eurolla.

Kymmenen miljoonan kuutiometrin vuotuinen hakkuiden lisäys toisi kannon

ja tehtaan väliseen arvoketjuun yli 5 000 uutta työpaikkaa, joista valtio saisi verotuloja noin 30 miljoonaa euroa.

Venäjän WTO-jäsenyys lisää puuntuontia, ellei säiden haltija ota vakitavakseen pitkiä sadesyksyjä ja räntätalvia.

Kotimaan metsäekspertit pohtivat äskettäin metsäpäivien kahvipuheissansa, mistä suljetaan seuraava paperikone

Suomessa. Sisämaasta, aika pian, oli

yleinen näkemys.

Kotimaisen kuitupuun hakkuiden lisäys

lisäisi nopeimmin tukin saatavuutta,

männyn, koivun, kuusen. On tuskallista

ajella Itä-Suomen teitä ja nähdä laaja nuorten koivikoiden pilaantuminen

harventamattomuuteen.

Jos kotimainen koivu ei kuitenkaan

täysin riitä tarpeisiin, kannattaako sitä silti

louhia idän puukaivoksista suut silmät täyteen?

Metsäntutkimuslaitoksen tilasto kertoo ulkomailta tuodun koivutukin maksaneen rajalla keskimäärin 70 euroa kuutiometriltä kolmivuotisjaksolla 2009–2011. Suomalainen hankintahakkaaja sai samalla 36 kuukauden jaksolla 44 euroa 68 senttiä!

Vanerin raaka-ainetta ostavan väen

psykologinen silmä on saapasvarren ylä- mutta vyön alapuolella.

Nuoria eteviä ihmisiä täytyy saada lisää metsäalalle, tulevista konekuskeista

huippututkijoiksi asti, näin ajattelimme

yhdessä Metsäpäivillä marraskuun alussa.

Minkälaisen kuvan antaa metsäalasta

kotimaan puuta karttava suurteollisuus. Tuontipuun ja kotimaisen puun hinnan eron ymmärtää numeerisesti peruskoulun ala-asteenkin oppilas. Ison eron perusteet olisi mukava kuulla.

Juontuu mieleeni yhä useammin ajatus, millainen metsämahti Suomi olisi, jos

eko- ja merkonomit olisivatkin hoitaneet Suomen puukaupat ja markkinat metsäteknikoiden ja metsänhoitajien sijasta,

ihan Korean suhdanteesta saakka?

Ja taas mouruaa kuin kilvan Neuvottomien puunostajien kuoro, tenorit ja bassot tukkivaltaisten kelirikkoleimikoiden

perään, vaikka ovat jo pitkään työkseen

estäneet niiden syntyä välttelemällä

kotimaan nuorten metsien harvennuksia, metsänhoitoa.

juha.aaltoila@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF