Vierailija Kyntäjän paluu
Kesän maataloushistorialliset uutiset kertovat peltoviljelyn olevan parikymmentätuhatta vuotta luultua vanhempaa. Jostain hedelmällisen puolikuun alueelta on löydetty agrikulttuurin tuntemattomia kerroksia.
Havainto herättää monia kysymyksiä, mutta yksi on varmaa. Niitä lohkoja ei suorakylvetty.
Tarkoitukseni ei ole nyt heittää biopolttoainetta oikeaa muokkausmenetelmää koskevaan ikuiseen väittelyyn, mutta teen sen silti.
Tämä sateinen ja viileä kesä on ollut monen pellolla katkeraa katsottavaa, mutta erityistä syytä itkuraivareihin on suorakylvön sankareilla. Kylvökelejä ei ollut eikä tullut, ja loputkin toiveet hyvästä startista tuhosivat aina vain yltyneet sateet.
Puintikauden pitäisi olla parhaimmillaan, mutta keltaista löytyy vain ohrapelloilta. Sellaisia ne ovat olleet juhannuksesta asti. Uusi, viherryttävä maatalouspolitiikka näyttää alkaneen tukahduttamisella.
Hyviäkin kasvustoja on, ja ainakin savimailla ne ovat poikkeuksetta vanhanaikaisesti viljeltyjä. Ne ovat syksyllä rakkaudella käännettyjä ja keväällä toiveikkaana ristiin rastiin muokattuja perinneviljelmiä. Niiden biodiversiteetti on kestorikkakasvien kohdalla olematon, eikä taudeista tai homeistakaan ole sanottavaa riesaa.
Janoiset Valtrat ovat niiden parissa hikoilleet taivaalle tynnyrikaupalla tuotetta, josta eniten hyötyy naapurin sopuisa Vladimir ja Saudia-Arabian demokraattinen kuningaskunta. Ja ne isäntien istumalihakset: haasteellisempaa on poikkikyntöön äestys kuin satakaan rautaperseajoa Harrikalla Hangosta mihin vaan.
Mutta on suorakylvössä sadekesinäkin etunsa. Salaojien paikat löytyvät nyt helposti. Ne ovat kohdilla, joissa korren päässä on muodostelma, jota kasviopissa kutsutaan tähkäksi.
Yhden kesän murheet vielä kestäisi, mutta kuolinisku taitaa tulla syöpälaboratorioista. On nimittäin ilmennyt lopullisesti, että glyfosaatti tappaa. Eikä pelkästään pellolla vaan myös keittiössä.
Talonpojalle tämä on merkittävin uutinen sitten väkilannoitteiden keksimisen. Maataloudesta ympäri maapallon on tullut erittäin glyfosaattiriippuvaista. Yksi ainoa kasvinsuojeluaine on tehnyt Monsantosta yhden maailman vaikutusvaltaisimmista yhtiöistä ja muuttanut viljelykulttuuria enemmän kuin ne kaksikymmentätuhatta aiempaa vuotta.
Jos raunduppi nyt kielletään, merkitsee se viljelytapojen muutosta. Korvaavaa kemiaa kun on hyvin vähän viljakasveilla tai nurmien lopetuksessa. Sitä totta kai tulee ajan kanssa, mutta eiköhän siinä käy vanhanaikaisesti. Muistojen 80-luvulla glyfosaattia sai vain siltä yhdeltä valmistajalta, ja hinta oli hyvän konjakin luokkaa litra.
Nyt kun koko hehtaarin nettotuotolla ei tahdo saada edes pulloa virolaista brandyä, ennustan katseiden siirtyvän latojen peränurkkiin. Että olivatko ne kvernelandit missä kunnossa? Vai tuliko peräti pantua romukuormaan silloin, kun Kiinassa oli pula raudasta?
Onhan kyntämisessä kansallisromanttista estetiikkaa. Yksinäinen mies auringonlaskussa raapimassa rakkaan isänmaan pintaa. Suomalainen mies, alla suomalaista rautaa, radiossa suomalainen iskelmä ja takakenoon jähmettyneessä niskassa suomalaisen työn kestokipu ja kuluma. Kyntäjän viiluissa rehellisen työn suoruus.
Paitsi että termoksessa on ulkolaista kahvia ja pirtin pöydällä Brysselin paperit.
Pilalla se on tämäkin idylli, jos sitä olikaan. Viljelyhommista on maku poissa niin kuin naulan löytäneestä sahan terästä.
Mutta tottahan vaihtelu virkistää, sanoi konekauppias.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
