Ilmastonmuutosta ei ratkaistamuuttamalla maalta kaupunkiin
Kuva: Viestilehtien arkistomyös ulkomailta. Esimerkiksi Australiassa on huomattu, että hiilijalanjälki seuraa tulotasoa, eikä asuinpaikkaa.
Heinosen tutkimus kertoo, ettei ilmastonmuutoksen kannalta ole merkitystä, rakennetaanko kaupunkimaista vaiko väljempää maalaismaista asutusta, sillä hiilitehokkuuteen johtavat ratkaisut on löydettävä muualta.
”On ihan sama, tiivistetäänkö kaupunkirakennetta, jos ei rajoiteta rakentamisen päästöjä, energiankulutusta sekä muuta kulutusta.”
Kaupunkilaiset muun muassa autoilevat yllättävän paljon.
Kaupunkilaisen pakoputkesta tupruaa vuosittain 1,6 tonnia hiilidioksidia, kun taas haja-asutusalueella asuva tupruttaa 1,96 tonnin edestä.
Hiilidioksidipäästöjen suhteen kaupunkimainen ja maalaismainen rakenne eivät siis ole vastakkain. Matalahiilisiä alueita voidaan rakentaa mihin päin tahansa.
Heinosen tutkimuksessa paljastui, että kaupungeissa talojen rakentaminen, ylläpito ja lämmitys aiheuttavat suuremmat päästöt kuin maaseudulla.
”On yleinen harhaluulo, että kerrostalossa kuluu merkittävästi vähemmän energiaa.”
Heinosen mukaan omakotitaloissa eletään käytännön syistä ekologisemmin: säästetään energiaa, käytetään vaihtoehtoisia lämmitysmuotoja, kuten takkaa, ja saunatkin lämpiävät puulla.
Uusissa kerrostaloissa on usein kaikissa huoneistoissa oma sähkösauna, mikä syö energiaa.
Kerrostaloissa lämmitys ja yhteinen sähkö maksetaan yhtiövastikkeen tai vuokran mukana, mikä ei kannusta säästämään energiaa. Lisäksi rappukäytävien, varastojen ja muiden yhteisten tilojen lämmitys ja valaistus syö energiaa.
Huoneet ovat varsinkin vanhoissa kerrostaloissa korkeat, jolloin lämmitettäviä kuutioita kertyy paljon.
Kaiken kukkuraksi huonokuntoiset kerrostalot päästävät lämpöä harakoille.
Kerrostaloissa huonelämpötila pidetään keskimäärin korkeampana kuin omakotitaloissa.
”Moni haluaa, että kotona on 24 astetta, jolloin voi löhöillä ilman paitaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että energiankulutus kasvaa noin viisi prosenttia per nostettu lämpötila-aste”, Heinonen huomauttaa.
Moni myös luulee, että kaupungeissa hyödynnetty kaukolämpö on huomattavasti ympäristöystävällisempää kuin sähkölämmitys. Hiilipäästöissä niiden ero ei kuitenkaan ole suuri. Sähköä voidaan tuottaa uusiutuvista raaka-aineista, kun taas kaukolämpöä saadaan pääsääntöisesti kivihiilestä ja maakaasusta.
Pääkaupunkiseudulla asunnossa asuu keskimäärin 1,9 henkeä, kun taas haja-asutusalueella luku on 2,33.
Heinonen arvelee, että aiemmissa hiilijalanjälkitutkimuksissa on menty metsään laskemalla kaupunkilaisten tuottamien päästöjen lähteiksi vain kaupungin rajojen sisällä tapahtuvat toiminnot. Todellisuudessa päästöihin on laskettava mukaan myös raskas teollisuus ja maatalous, joiden tuotteet käytetään suureksi osaksi kaupungeissa.
Kaupungeissa käytetään myös enemmän palveluita kuin maalla.
”Niitä on pidetty hiilijalanjäljeltään pieninä, mutta se ei ole totuus. Jäähallien ja muiden harrastustilojen ylläpito vie energiaa. Ravintoloissa puolestaan lentää paljon ruokaa roskiin ja niitäkin tiloja pitää lämmittää”, Heinonen selventää.
Toki kaupunkirakenne mahdollistaisi ekologisen elämäntavan. Asuminen ahtaasti ja liikkuminen julkisilla kulkuneuvoilla pienentäisi hiilijalanjälkeä.
Totuus kuitenkin on, että valtaosalla kaupunkilaisista on oma auto, jota käytetään etenkin vapaa-ajalla.
Jos mielii pienentää omaa hiilijalanjälkeään, Heinonen suosittelee tekemään vähähiilisiä ratkaisuja kaikilla elämänalueilla: säästämään energiaa, vähentämään autoilua ja ennen kaikkea hillitsemään kulutusta.
Tuotteiden käyttöiän pidentäminen kannattaa, sillä uuden ostaminen nostaa hiilijalanjälkeä. Varsinkin auton tai uuden asunnon ostaminen aiheuttaa päästöihin valtavan piikin.
”Kaikkea ei kannata vaihtaa uuteen, vaikka olisi tehokkaampia laitteita tarjolla. Eihän hehkulamppuakaan kannata vaihtaa energiansäästölamppuun ennen kuin se on mennyt rikki.”
Energiatehokkuusmielessä myöskään vanhaa rakennuskantaa ei kannattaisi purkaa uuden tieltä, vaan korjata sitä.
Ruokakaupassa valintojen tekeminen on astetta vaikeampaa, koska kuluttajille käyttökelpoista tietoa ei ole juurikaan saatavilla. Ostaako espanjalaisia tomaatteja vaiko kotimaisia kasvihuonevihanneksia, tai minkä vessapaperin valmistus kuormittaa ympäristöä eniten?
Vaatimattominta kulutus on pienillä maaseutupaikkakunnilla. Tulot ovat 15–20 prosenttia alhaisemmat kuin kaupungeissa, eikä kulutusmahdollisuuksia ole niin paljon. Siksi myös hiilijalanjälki on samassa suhteessa pienempi.
Ruuan kulutuksen hiilijalanjälki on kaikkialla samanlainen. Sen sijaan maalla matkustetaan vähemmän, keskimäärin kerran vuodessa. Pääkaupunkiseudulla tehdään helposti 2–3 matkaa vuodessa.
Thaimaan matka aiheuttaa jopa tonnin hiilidioksidipäästöt, mikä kasvattaa ihmisen vuotuista hiilijalanjälkeä noin kymmeneksen.
Toisaalta joku muu saattaa käyttää matkarahat esimerkiksi viihde-elektroniikkaan, mikä sekin kasvattaa hiilijalanjälkeä.
Heinosen mukaan ihmiset säästävät rahaa kaikkialla, joten lähes kaikilla olisi mahdollisuus kuluttaa enemmänkin. Maalla kerta kaikkiaan tyydytään vähempään.
Tutkimuksen aineistona on käytetty Tilastokeskuksen kulutustutkimusta. Tietoja on saatu tuhansista kotitalouksista noin paristakymmenestä kunnasta ja kaupungista.
KATJA KOLJONEN
Jukka Heinosen väitöstilaisuus
(A Carbon Consumption Comparison of
Rural and Urban Lifestyles) järjestetään 23.3. klo 12 Espoon Otaniemessä Aalto-
yliopiston tuotantotalouden laitoksella.
Poliitikot eivät voi enää perustella yhdyskuntarakenteen tiivistämistä ilmastonmuutoksen hillitsemisellä. Aalto-yliopiston tutkijan Jukka Heinosen väitöskirjan mukaan kaupunkilaiset aiheuttavat enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin maalla asuvat.
Saastuttavampi elämäntapa johtuu kulutuksesta. Kaupunkilaiset syövät ravintoloissa, ostavat tavaroita ja matkustelevat maalaisserkkujaan enemmän.
Lisäksi moni kaupunkilainen omistaa auton, jolla ajetaan harrastuksiin ja viikonloppuna mökille. Kaikkein eniten hiilidioksidipäästöjä aiheuttavat pääkaupunkiseudulla asuvat.
Siinä missä haja-asutusalueella asuvan elämäntapa päästää ilmakehään alle 9 hiilidioksiditonnia vuodessa, pääkaupunkiseudulla asuva saastuttaa lähes 13 tonnin edestä. Muissa kaupungeissa päästellään keskimäärin 11 hiilidioksiditonnia vuodessa.
Heinosen mukaan tutkimuksen tulokset ovat herättäneet kiinnostusta Helsingin seudun reunakunnissa.
Esimerkiksi Hyvinkään, Porvoon ja Keravan hiilipäästöt ovat osoittautuneet verrattain maltillisiksi. Sen sijaan Nurmijärvellä ja Espoossa asuvilla on iso hiilijalanjälki, mikä johtuu korkeasta varallisuudesta, kulutuksesta ja autoilusta.
”Reuna-alueiden osalta ei siis voida sanoa mitään yksiselitteistä. Ihmiset haluavat asua ympäryskunnissa, joten virheellisin ilmastoargumentein sitä ei pitäisi ainakaan estää. Tiivis kaupunkirakenne itsessään ei johda ekologisuuteen, vaikka ehkä tarjoaakin paremmat mahdollisuudet ympäristöystävälliseen elämään”, Heinonen toteaa.
Samanlaisia tuloksia on kantautunut
On ihan
sama
tiivistetäänkö kaupunkirakennetta, jos ei rajoiteta rakenta-
misen päästöjä, energiankulutusta ja muuta kulutusta.
Tiivis
kaupunkirakenne
itsessään ei johda ekologisuuteen, vaikka
ehkä
tarjoaakin paremmat mahdollisuudet ympäristö-
ystävälliseen
elämään.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
