Allekirjoititko vai panitko peräti vireille?

jukka.pasonen@

maaseuduntulevaisuus.fi

Edustuksellinen demokratia on monessa mielessä hyvä asia, mutta sillä on myös ongelmansa. Keskittynyt valta turmelee lopulta jaloimmatkin. Suomessa tämä näkyy esimerkiksi tuomioihin johtaneissa ”maan tapana” tunnetuissa väärinkäytöksissä.

Eikä ole tavatonta, että kansanedustaja toimii vastoin antamiaan vaalilupauksia. Joillekin lupaukset eivät ole jotain, mistä olisi pidettävä kiinni, vaan vain tarkkaan harkittuja lauseita varmistaa edustajaksi valinta.

Vallan keskittymät imevät aina puoleensa kanssaihmisistä piittaamattomia psykopaatteja. He ovat tarvittaessa erittäin miellyttäviä ja vakuuttavia, mutta heille ei tuota vaikeuksia pettää lupauksiaan. Heitä löytyy keskimääräistä enemmän kaikista johtotehtävistä, myös Suomen parlamentista.

Vallassa oleminen vääristää myös suhteellisuuden tajua. Nöyryyden pikkuhiljaa kadotessa alkaa uskoa pystyvänsä hoitamaan kaikkia muita pätevämmin vaikkapa koko valtion taloutta luokanopettajan koulutuksella.

Ongelma on myös järjestelmän kankeus. Jos kansalainen huomaa valinneensa vaaleissa väärin, on pakko odottaa neljä vuotta ennen kuin pääsee oikaisemaan virheensä.

Mutta ei hätää, askel parempaan on jo vuoden ajan ollut mahdollisuus tehdä kansalaisaloite. Kuka tahansa äänioikeutettu Suomen kansalainen voi ehdottaa tärkeäksi kokemaansa lakia tai lain valmistelua eduskunnan käsiteltäväksi. Tosin käsittelyyn vaaditaan vähintään 50 000 kannattajaa.

Ensimmäisen vuoden aikana ainoa eduskuntaan saakka yltänyt aloite on turkistarhauksen kielto. Nyt käynnissä on 38 aloitetta. Jotkut niistä kerännevät vaaditut 50 000 tukijaa.

Meille hoetaan, varsinkin vaalien lähestyessä, että on kansalaisvelvollisuus äänestää eikä äänestämättä jättäneellä ole enää edes puheoikeutta. Molemmat väitteet ovat tietenkin höpöhöpöä, jonka kuulee useimmiten niiltä, jotka itse hyötyvät vallan keskittymisestä.

Aika näyttää, tuleeko kansalaisaloitteesta äänestämistä voimallisempi tapa osallistua yhteiskunnan kehittämiseen. Joka tapauksessa se on meille suomalaisille mahdollisuus, jota ei pidä hukata.

Vaikkei itsellä olisi mitään vireille pantavaa, kannattaa käydä silloin tällöin läpi jo tehdyt aloitteet ja kannattaa hyviä ehdotuksia. Erityisesti kaikkien kansanedustajien olisi syytä katsoa, mikä kansaa puhuttaa.

Mikään ei tietenkään takaa, että aloite lopulta johtaa lakiin. On todennäköistä, että jotkut kansanedustajat eivät katso hyvällä vallan valumista heiltä pois. Jotkut voivat jopa ajatella, että aloite on vain tapa rauhoittaa kansan halua nousta barrikadeille.

Kansanedustajien olisi kuitenkin hyvä suhtautua tuleviin aloitteisiin vakavasti. Niiden huomiotta jättäminen johtaisi suureen pettymykseen. Petettyjen raivoa ei kannata aliarvioida.

Kansalaisaloitteen vastustajat epäilevät kansan kykyä tehdä oikeita valintoja. Vaan eivätkö johtajat muka tee huonoja päätöksiä? Ei suuri äänimäärä eikä paksu tilipussi lisää aivosolujen määrää.

Moni yritys tekee voittoa huonoista johtajistaan huolimatta. Kansat selviävät hengissä luovimalla mielipuolistenkin hallitsijoiden kynsissä – ajatellaanpa vaikka naapuriamme Neuvostoliittoa ja Venäjää.

Tavallisissa ihmisissä on terve sisäsyntyinen halu selvitä. On voitto yhteiskunnalle, jos sen järjen voi ohjata kaikkien eduksi.

Pelkän asiantuntijuuden nimeen vannovan on hyvä muistaa, että apinat ovat kerta toisensa jälkeen lyöneet laudalta talousoppineet sijoittajina. Kuten myös viisivuotiaat lapset.

Siispä rohkeasti panemaan vireille ja allekirjoittamaan yhteiskuntaa kehittäviä aloitteita. Ei viisaus ole kasaantunut Arkadianmäelle, pekkahimasille eikä niille, joilla on vara lobata omia asioitaan lainlaatijoille. Olemme maailmassa etuoikeutettuja ollessamme näin lähellä oikeaa kansanvaltaa.

Katso aloitteet osoitteesta http://kansalaisaloite.fi.

Avaa artikkelin PDF