Maaseudun kylissä muhii valtava potentiaali energiantuotantoon
VAASA (MT)
Liikennepolttoaineiden tuotanto olisi heti lämmitysenergian jälkeen toiseksi kannattavinta paikallista omavaraista energiatuotantoa, todettiin Vaasan yliopiston Levón-instituutin Energiakylä-hankkeessa.
Mahdollisuuksia maalaiskylän energiaomavaraisuuteen kartoitettiin 14 kylällä Pohjanmaalla. Tutkitut kylät paljastuivat hyvinkin energiaomavaraisiksi, vaikka selvityksessä otettiin huomioon vain sellaiset materiaalit, joiden sisältämää energiaa ei nykyisin hyödynnetä juuri lainkaan: esimerkiksi kotieläintilojen lietteet, kesantopellot ja hakkuutähteet.
”Nopein tapa vaikuttaa aluetalouteen olisi liikennebiopolttoaineiden valmistus. Sillä saataisiin raha kiertämään alueella ja työllisyys paranemaan”, kertoi projektipäällikkö Ari Haapanen Vaasassa pidetyssä hajautetun energiatuotannon seminaarissa maanantaina.
Toistaiseksi suomalaisten energian kulutus on kaukana omavaraisuudesta. Hankkeen kylissä tuontienergiaan kului keskimäärin 4 000 euroa vuodessa asukasta kohden.
Ajoneuvojen polttoaineiden osuus oli tuosta potista suurin – lähes puolet. Toinen iso, noin neljänneksen lovi, tuli lämmityksestä.
Toistaiseksi tuntuu kaukaiselta ajatukselta, että auton tankkiin haettaisiin oman kylän raaka-aineista valmistettua paikallista polttoainetta.
Haapasen mukaan polttoaineiden paikallinen tuotanto olisi täysin mahdollista.
”Suurin osa bensa-autoista olisi kohtuullisen edullisesti ja pienillä muutoksilla muunnettavissa kaasukäyttöisiksi.”
Biokaasu olisi hyvä vaihtoehto ajoneuvojen polttoaineeksi. Sen raaka-aineeksi käy vaikkapa sikalan lietteestä tuotettu kaasu.
”Toinen vaihtoehto olisi rypsin tai rapsin viljely ja niiden jalostaminen bioöljyksi. Valkuainen saataisiin eläimille rehuksi.”
Haapasen mukaan bioöljyn tuottamiseen tarvittava puristamo maksaa huokeimmillaan alle kaksi tuhatta euroa.
Energiaomavaraisuudesta puhutaan juhlapuheissa, mutta Haapasen mielestä suomalaiset poliitikot ihannoivat isoja tuotantolaitoksia.
Pientuotannon hyötyjä ei huomioida riittävästi.
”Ajatellaan, että tavoitteet hoituvat sillä, kun tehdään pari isoa tehdasta. Pienet laitokset työllistäisivät ja toisivat maaseudulle elinvoimaa. Energiantuotanto voisi olla esimerkiksi maatiloille lisätulojen lähde.”
Saksassa on energiaomavaraisia kyliä, jotka myyvät tuottamaansa sähköä, lämpöä tai polttoaineita ulkopuolelle.
Samaan pyritään Uudenkaarlepyyn Jepuan kylässä, joka on mukana myös energiakylähankkeessa.
Jepualla tuotetaan energiaa muun muassa kaasuttamalla neljän ison sikalan lietettä ja paikallisten tehtaiden tuotannosta jäävää eläin- ja kasviperäistä materiaalia.
Biokaasulaitos tuottaa 20–25 gigawattituntia vuodessa.
Samoin kylän läpi virtaavan joen valjastamiseen on olemassa valmiit suunnitelmat neljälle voimalalle, mutta toteutus on tyssännyt valituksiin.
Muissakin hankekylissä on innostuttu hyödyntämään paikallista energiaa.
”Perhossa kehitetään tuulivoimapuistoa, Jalasjärven Ilvesjoki on kiinnostunut biokaasusta. Vaihtoehtoja ja kiinnostusta on paljon”, Haapanen toteaa.
Energiakylä-hankkeessa ovat Levón-instituutin lisäksi mukana myös Novia ammattikorkeakoulu sekä Rannikon ja Etelä-Pohjanmaan metsäkeskukset.
HANNA LENSU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
