Kahvila entisen tehtaan varjossa
Virtakiven saunan ovat suunnitelleet arkkitehdit Bertel Liljequist ja Armas Lindgren, joiden kädenjälkeä tehdaspaikkakunnalla on runsaasti. Paperiyhtiön työntekijöilleen tekemän rakennuksen tarina jatkuu kesäkahvilana. Kuva: Viestilehtien arkistoKOUVOLA (MT)
Voikkaa on taajama, joka on tullut suomalaisille tutuksi kuihtumisestaan. UPM sulki paperitehtaan vuonna 2006, mikä oli šokki muillekin kuin työpaikkansa menettäville.
Nyky-Voikkaan ilme vahvistaa usein toisteltua tarinaa. Liikenneympyrästä alkaa pitkä raitti, joka on reunustettu tyhjillä, rapistuvilla liikkeillä.
Aivan kylän perällä, Kymijoen rannassa seisoo jyhkeä, kolmikerroksinen tiilitalo – jäänne menneisyydestä sekin. Tässä talossa on kuitenkin emäntä, joka uskoo Voikkaaseen.
Pihanpuoleinen kyltti kertoo kahvilasta.
Talo edustaa paljon muutakin, ainakin sen tunteville.
”Tätä kutsutaan nimenomaan Virtakiven saunaksi”, tähdentää Eija Parkkinen.
Kymiyhtiölle, nykyiselle UPM:lle kuulunut rakennus on alunperin tehty yhtiön työntekijöitä varten vuonna 1925. Paperiyhtiö uudisti kansalaissodan jälkeen tehtaitaan, mutta pyrki samalla rakentamaan koko yhdyskuntaa siten, ettei levottomuuksiin olisi enää aihetta.
Virtakiven sauna on osoitus patruunoiden ajattelusta.
Talossa on toiminut pesula, saunoja ja paakari, johon naiset ovat tulleet leipomaan. Myöhemmin UPM tarjosi harrastetiloja puutöitä ja mattojen kudontaa varten. Talon rannassa on ongittu ja pesty mattoja iät ja ajat.
”Ihmiset tuovat hyvät muistonsa tänne. Tämä on voikkaalaisille tärkeä paikka”, Parkkinen toteaa.
Parkkisella on kahvilan pitäjänä pitkä kokemus. Hän piti Kouvolan vanhinta kahvilaa, kunnes kiinteistön omistajalta tuli häätö kolme vuotta sitten. Perinteikkään Mannerin kahvilan tilalle rakennettiin S-market Tornionmäki.
”Tiesin, että seuraavaksi haluan oman paikan. Se ei lähtisi alta.”
Parkkinen kuvitteli perustavansa uuden paikan minne tahansa muualle kuin Voikkaalle. Vanhan teollisuustaajaman maine on vaihdellut suhdanteiden mukaan hurjan ja ankean välillä.
Ennakkoluuloistaan huolimatta Parkkinen kävi Voikkaalla ystävänsä kanssa. Saunan kohdalla hän pysähtyi.
”Jarrut löin pohjaan ja kysyin, mikä tuo on.”
Sattumoisin talo oli tulossa myyntiin. Paikalla pyöriskeli kiinteistövälittäjä. Parkkinen teki tarjouksen. Aloite johti kauppoihin.
”Se oli kymmenen minuutin päätös. Oli kiva kertoa kotona, että kävinpä ostoksilla...
”En osaa järjellä pelata. Luotin tunteeseen täysin.”
Parkkisen kiireet jakaa yksi vakituinen työntekijä. Yrittäjä ei kuitenkaan toimi vain johtajana: kädet käyvät pullataikinassa joka aamu.
”Leipominen kai kuuluu karjalaiselle jo äidinmaidossa.”
Virtakiven sauna on yhä myös sauna.
Rahvaan sauna on remontoitu kahvilaksi, mutta entinen herrojen puoli lämpiää tilauksesta.
Parkkinen järjestää ja houkuttelee jatkuvasti monenlaista toimintaa taloonsa ja tontilleen. Tarkoitus on, että erilaiset tapahtumat ja yritykset tukisivat toisiaan. Parkkinen toivoo paikkansa kehittyvän julkiseksi olohuoneeksi.
”Ihmiset saisi tulla vaan aurinkoa ottamaan, vaikkei kävisi kahvillakaan.”
Pihasta on tullut suosittu juhannusjuhlapaikka kokkoineen.
Joulun alla talossa oli ”joulumaa”: käsityömyyjäiset, pipareiden leivontaa, poniajelua sekä tuhat tonttua, joita eräs kotkalainen on kerännyt elämänsä varrella.
Pienempiä tapahtumia riittää julkisesta jumppatuokiosta erilaisten yhdistysten kokouksiin.
Kesän ajaksi keskimmäisen kerroksen tilan on vuokrannut kirpputorin pitäjä. Yläkertaan on asettunut vuokralle yrittäjä, joka tarjoaa voimavarakoulutusta ja energiahoitoja. Parkkinen kaavailee kunnostavansa taloon lisää vuokrattavia asuntoja.
Hän asuu itsekin rakennuksessaan. Se tekee yrityksestä elämäntavan, mikä vaatii puolisolta paljon. Toisaalta tilaisuuksia voi järjestää joustavasti, kun työmatka on yläkerrasta alakertaan.
Syksyllä kahvila hiljenee, ja Parkkinen toimii pitopalveluyrittäjänä.
Kahvilan sisustus on täynnä kierrätettyä tavaraa. Lautasantenni on muuntunut kukka-alustaksi, jota reunustavat kiuaskivet. Entisen patjan jousikiekurat roikkuvat katosta koristeina ja tilanjakajina.
Se on kivan näköistä, mutta myös taloudellista realismia.
”Onhan tämä hurja projekti, jossa voi käydä huonostikin. Ei ole ollenkaan helppoa, mutta ei pidä vain luovuttaa.”
Ensi kesäksi Parkkinen kaavailee yhteistyötä matkanjärjestäjien kanssa. Bussilla liikkuvat ryhmät toivovat ruokailupaikakseen jotakin muuta kuin huoltoasemia.
Suuria toiveita kohdistuu Kimolan kanavaan. Se on puun uittoa varten rakennettu vesiväylä, joka yhdistää Kymijoen Päijänteen vesistöön. Kanavan kunnostamiseksi veneiden kuljettavaksi on valmiit suunnitelmat.
”Kanava olisi tämän alueen maaseutumatkailussa tosi iso juttu.”
Kouvolan kaupunkia Parkkinen kiittelee yksinkertaisesta mutta toimivasta pyöräilyohjelmasta. Pyöräilijöille on suunniteltu reitti, jonka varrella on erilaisia pysähdyspaikkoja. Reitti on painettu paperille, ja taukopaikoista saa ”pyöräilykorttiin” leiman. Virtakiven kahvila on yksi kohteista, jonne polkijat johdatetaan.
”Välillä yritysten tukeminen on liibalaabaa, mutta tämä oikeasti toimii. Pyöräilijöitä on tullut enemmän kuin viime vuonna.”
Parkkinen uskoo Voikkaan tulevaisuuteen. Uusia yrityksiä on syntynyt paperitehtaan tontille. Tyhjiä taloja on, mutta kyse on osaltaan siitä, että ne eivät ole kaupan.
”Omistajilla on Voikkaa-rakkaus. He ovat ylpeitä kotiseudustaan.”
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
